2014 listoina ja lukuina

Tavallinen elokuvavuosi kohdallani koostuu paristakymmenestä uudesta elokuvasta (enimmäkseen kotimaisilla ja naapurimaiden festivaaleilla), samasta määrästä viimevuotisia (kuten edellä), muutamasta tusinasta edellisvuosina ohi menneitä luotettavien tahojen kehumia tai muuten kiinnostavia nimikkeitä (enimmäkseen videolta), joiden lisäksi tulee 200-300 vanhaa elokuvaa (lähinnä videolta, Orionissa, Sodankylässä ja muissa satunnaisissa näytännöissä). "Vuoden parhaiden" listani heijastelee näitä suhteita, ulottuen kymmenestä parhaasta tänä vuonna näkemästäni uutuudesta sataan suurimpaan löytöön elokuvahistorian pohjattomasta aarreaitasta. Lisäksi mukana on bonusosastona 20 harmikseni missaamaani uutuuselokuvaa. Pitemmittä puheitta:

10 parasta tänä vuonna näkemääni uutta elokuvaa (2014)

Koska olin tänä vuonna pääosin kotimaan tarjonnan varassa, ehdin näkemään vain pari tusinaa tänä vuonna julkaistua elokuvaa - valtaosa niistä korkeintaan kolmen tähden perussuorituksia tai pettymyksiä, ja tämäkin top-10 tulee muuttumaan ensi vuoden aikana kun ehdin kiriä loput julkaisut kiinni; tukevasti listalla pysynevät kuitenkin toisaallakin listaamani kuusikko Ferrara, Graf, Haugerud, Kent, Loznitsa ja Resnais. Toistaiseksi voimassaoleva kärkikymmenikkö aakkosjärjestyksessä:

Beloved Sisters (Dominik Graf, 2014)

   Aimer, boire et chanter (Life of Riley) / Alain Resnais
   The Babadook / Jennifer Kent
   La Chambre bleue (The Blue Room) / Mathieu Amalric
   Det er meg du vil ha (I'm the One You Want) / Dag Johan Haugerud
   Die geliebten Schwestern (Beloved Sisters) / Dominik Graf
   Ida / Paweł Pawlikowski
   Kış Uykusu (Winter Sleep) / Nuri Bilge Ceylan
   Maidan / Sergei Loznitsa
   Töchter (Daughters) / Maria Speth
   Welcome to New York / Abel Ferrara



20 tänä vuonna näkemättä jäänyttä uutta elokuvaa (2014)

Puolet näistä olisi ollut nähtävillä Tallinnan ja/tai Tukholman festivaaleilla, jotka jouduin jättämään tänä vuonna väliin; Östlundin ja von Baghin elokuvat jäivät kotimaan festareilla omien aikataulujeni jalkoihin. Toivottavasti ensi vuosi tarjoaa vielä mahdollisuuksia kiriä nämä puutteet kiinni joko kotimaisilla tai ulkomaisilla valkokankailla:

Night Flight (Leesong Hee-il, 2014)

   Bird People / Pascale Ferran
   En duva satt på en gren och funderade på tillvaron / Roy Andersson
   Ghesseh-ha (Tales) / Rakhshan Bani-E'temad
   Ich seh, Ich seh (Goodnight Mommy) / Severin Fiala & Veronika Franz
   Jauja / Lisandro Alonso
   Ja-yu-eui eon-deok (Hill of Freedom) / Hong Sang-soo
   Listen Up Philip / Alex Ross Perry
   Die Lügen der Sieger / Christoph Hochhäusler
   Mula sa Kung Ano ang Noon (From What is Before) / Lav Diaz
   Pasolini / Abel Ferrara

P'tit Quinquin (Bruno Dumont, 2014)

   Phoenix / Christian Petzold
   P'tit Quinquin / Bruno Dumont 
   Die reichen Leichen / Dominik Graf

   Saint Laurent / Bertrand Bonello
   La Sapienza / Eugène Green
   Sosialismi / Peter von Bagh
   Turist / Ruben Östlund
   Watashi no otoko (My Man) / Kumakiri Kazuyoshi
   Xi you (Journey to the West) / Tsai Ming-liang
   Ya Gan Bi Haeng (Night Flight) / Leesong Hee-il

    (Lisäys 21.1.2015: ICH SEH ICH SEH, JAUJA, PHOENIX ja P'TIT QUINQUIN nähty ja
    todettu top-10-ainekseksi - en kuitenkaan ala listaa enää jälkikäteen muuttamaan, vaan
    kirjoitan kyseisistä elokuvista pian erikseen...)


20 parasta tänä vuonna näkemääni viimeaikaista elokuvaa (2010-2013) 

Julkaisupäivämäärien ja festivaaliajankohtien suhteista johtuen monet uutuuselokuvat pääsee täältä käsin näkemään vasta seuraavana vuonna, minkä lisäksi yritän jatkuvasti kiriä kiinni edellisvuosilta kokonaan pudonneita kiinnostavimpia nimikkeitä lähinnä dvd-julkaisujen kautta. Tässä tänä vuonna kirittyä parhaimmistoa kuluvalta vuosikymmeneltä:

   Im Angesicht des Verbrechens / Dominik Graf, 2010

Norte, the End of History (Lav Diaz, 2013)

   Im Schatten / Thomas Arslan, 2010
   Kantai (Hospitalité) / Fukada Koji, 2010
   Han jia (Winter Vacation) / Li Hongqi, 2010
   Hors Satan / Bruno Dumont, 2011
   Schlafkrankheit (Sleeping Sickness) / Ulrich Köhler, 2011
   Cabin in the Woods / Drew Goddard, 2012
   Chronicle / Josh Trank, 2012 
   Walker / Tsai Ming-liang, 2012 
   Der Banker: Master of the Universe / Marc Bauder, 2013 
   Când se lasa seara peste Bucuresti sau metabolism / Corneliu Porumboiu, 2013 
   La Jalousie / Philippe Garrel, 2013 

Sorg og glæde (Nils Malmros, 2013)

   Je m'appelle Hmmm... / Agnès Troublé, 2013
   Manakamana / Stephanie Spray & Pacho Velez, 2013 
   Norte, hangganan ng kasaysayan / Lav Diaz, 2013
   Oktober November / Götz Spielmann, 2013
   Snowpiercer / Bong Joon-ho, 2013
   Sorg og glæde (Sorrow and Joy) / Nils Malmros, 2013
   Vaters Garten - Die Liebe meiner Eltern / Peter Liechti, 2013
   Återträffen / Anna Odell, 2013



95 löytöä tänä vuonna näkemistäni vanhoista elokuvista (1919-2009)...

Koskapa ylivoimaisesti suurin osa vuoden katseluistani on vanhoja elokuvia - enimmäkseen Orionissa ja televisioruudulta - on tämä listakin pituudeltaan kolminkertainen suhteessa uusiin elokuviin. Olen jättänyt pois blogin tarkoitusperien vastaisina lukuisat kanonisoitujen elokuvien ensikatselut (vaikka osa niistä olisikin "parempia" kuin jotkut näistä löydöistä). Kaikki ovat ehdottoman suositeltavaa katsottavaa, mutta olen lihavoinut erikseen 30 tärkeintä, jotka kehotan kaikkia etsimään käsiinsä ensi tilassa. Ilmestymisvuosijärjestyksessä:

   Herr Arnes pengar / Mauritz Stiller, 1919
   Schloss Vogelöd / F.W. Murnau, 1921

Die freudlose Gasse (G.W. Pabst, 1925)

   Der Favorit der Königin / Franz Seitz, 1922
   Die freudlose Gasse / Georg Wilhelm Pabst, 1925
   A Cottage on Dartmoor / Anthony Asquith, 1929
   Devushka s korobkoi / Boris Barnet, 1930
   Tiger Shark / Howard Hawks, 1932
   Nothing Sacred / William A. Wellman, 1937 
   Stella Dallas / King Vidor, 1937
   Swamp Water / Jean Renoir, 1941
   They Died with Their Boots On / Raoul Walsh, 1941
   Vaivaisukon morsian / Toivo Särkkä, 1944
   Objective, Burma! / Raoul Walsh, 1945
   The Southerner / Jean Renoir, 1945
   Unter den Brücken / Helmut Käutner, 1945

Unter den Brücken (Helmut Käutner, 1945)

   Die Mörder sind unter uns / Wolfgang Staudte, 1946
   Zwischen gestern und morgen / Harald Braun, 1947
   Across the Wide Missouri / William A. Wellman, 1951
   Angel Face / Otto Preminger, 1953
   The Moon is Blue / Otto Preminger, 1953
   The Crowded Day / John Guillermin, 1954
   Attack / Robert Aldrich, 1956
   Men In War / Anthony Mann, 1957
   De dødes tjern / Kåre Bergstrøm, 1958
   Obaltan (Stray Bullet) / Yu Hyun-mok, 1960

They Live by Night (Nicholas Ray, 1948)

   Le Combat dans l'île / Alain Cavalier, 1962
   The Cardinal / Otto Preminger, 1963
   Kvarteret Korpen / Bo Widerberg, 1963
   Onibaba / Shindo Kaneto, 1964
   Sevmek zamani (Time to Love) / Metin Erksan, 1965
   Gwiro (Homebound) / Lee Man-hee, 1967
   Our Mother's House / Jack Clayton, 1967
   V ogne broda njet / Gleb Panfilov, 1967
   Guns for San Sebastian / Henri Verneuil, 1968
   Ich war neunzehn / Konrad Wolf, 1968
   Dom kallar oss mods / Stefan Jarl, 1968
   Pockpicket / Peter von Bagh & Pertti Maisala, 1968
   Whistle And I’ll Come To You / Jonathan Miller, 1968

Hustle (Robert Aldrich, 1975)

   The Bridge at Remagen / John Guillermin, 1969
   Baal / Volker Schlöndorff, 1970
   Umut (Hope) / Yılmaz Güney & Şerif Gören, 1970
   Korol Lir / Grigori Kozintsev, 1971
   Nel nome del padre / Marco Bellocchio, 1972
   Shaft in Africa / John Guillermin, 1973
   Le Secret / Robert Enrico, 1974
   Daguerréotypes / Agnès Varda, 1975
   Hustle / Robert Aldrich, 1975
   Peur sur la ville / Henri Verneuil, 1975
   King Kong / John Guillermin, 1976

The Human Factor (Otto Preminger, 1979)

   Le Juge Fayard dit le Shériff / Yves Boisset, 1977
   Sürü (The Herd) / Yılmaz Güney & Zeki Ökten, 1978
   The Whole Shootin' Match / Eagle Pennell, 1978
   Ett anständigt liv / Stefan Jarl, 1979
   The Human Factor / Otto Preminger, 1979
   Solo Sunny / Konrad Wolf, 1979
   Tema / Gleb Panfilov, 1979
   Wozu denn über diese Leute einen Film? / Thomas Heise, 1980 
   i+i / Pekka Hyytiäinen, 1981
   Die Beunruhigung / Lothar Warneke, 1981
   MP - minä pelkään / Pekka Hyytiäinen, 1982

Kung-Fu Master! (Agnès Varda, 1988)

   Volkspolizei / Thomas Heise, 1985
   Kung-Fu Master! / Agnès Varda, 1988
   Running on Empty / Sidney Lumet, 1988
   Die Architekten / Peter Kahane, 1990
   Die Mauer / Jürgen Böttcher, 1990
   Jacquot de Nantes / Agnès Varda, 1991
   La naissance de l'amour / Philippe Garrel, 1993
   Det sociala arvet / Stefan Jarl, 1993
   I'll Do Anything / James L. Brooks, 1994
   Little Odessa / James Gray, 1994
   Comment je me suis disputé... (ma vie sexuelle) / Arnaud Desplechin, 1996
   Enemy of the State / Tony Scott, 1998
   Kumo no hitomi (Eyes of the Spider) / Kurosawa Kiyoshi, 1998

Die Architekten (Peter Kahane, 1990)

   Pro urodov i ljudei / Aleksei Balabanov, 1998
   Kaç para kaç (A Run for Money) / Reha Erdem, 1999
   Le Vent de la nuit / Philippe Garrel, 1999
   Before Night Falls / Julian Schnabel, 2000
   Du soleil pour les gueux / Alain Guiraudie, 2000
   Last Resort / Paweł Pawlikowski, 2000
   Yazgı (Fate) / Zeki Demirkubuz, 2001
   Die Freunde der Freunde / Dominik Graf, 2002
   Love Liza / Todd Louiso, 2002
   Hans im Glück / Peter Liechti, 2003
   Looney Tunes: Back in Action / Joe Dante, 2003
   Marseille / Angela Schanelec, 2004
   Silentium / Wolfgang Murnberger, 2004
   Serenity / Joss Whedon, 2005

Sehnsucht (Valeska Grisebach, 2006)

   Schläfer / Benjamin Heisenberg, 2005
   Lady Chatterley / Pascale Ferran, 2006
   Sehnsucht / Valeska Grisebach, 2006
   Slumming / Michael Glawogger, 2006
   Kærestesorger / Nils Malmros. 2009
   In the Electric Mist / Bertrand Tavernier, 2009
   Material / Thomas Heise, 2009
   A Religiosa Portuguesa / Eugène Green, 2009



 

A Religiosa Portuguesa (Eugène Green, 2009)

 
...sekä 5 sivistysaukkoa 

Tässä vielä viisi ns. yleissivistykseen kuuluvaa elokuvaa jotka näin ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja onnellisesti kaikki valkokankaalta (näistä varsinkin Leanin ja Demyn elokuvia olen välttänyt katsomasta ennen kuin moinen tilaisuus tarjoutuisi):

Les Parapluies de Cherbourg (Jacques Demy, 1964)

   They Live By Night / Nicholas Ray, 1948

   Voyage to Italy / Roberto Rossellini, 1954

   Lawrence of Arabia / David Lean, 1962

   Les Parapluies de Cherbourg / Jacques
   Demy, 1964

   The Texas Chain Saw Massacre / Tobe
   Hooper, 1974

Kaiken kaikkiaan elokuvia tuli tänä vuonna nähtyä hieman yli 400, joista reilut kolme neljäsosaa pitkien fiktioiden ensikatseluita, kymmenes lyhytelokuvia, sekä dokumentteja ja uudelleenkatseluita noin 15 kumpaakin. Valkokankaalta näin vain noin 90 eli alle neljänneksen - uudenvuodenlupauksen omaisesti yritän tulevana vuonna ruuvata tätä lukemaa takaisin teattereiden suuntaan (toivottavasti myös ulkomaisten!), ja ennen kaikkea kirjoittaa lisää sekä näillä listoilla mainituista elokuvista että ensi vuoden festivaaleilla epäilemättä odottavista iloisista yllätyksistä. Kiitos kaikille lukijoille - lisää tekstejä tammikuussa!

Poimintoja Goethe-instituutin kirjastosta, osa 1

Helsingin Kampissa sijaitseva Goethe-instituutin kirjasto on takuuvarmasti yksi pääkaupunkiseudun aliarvostetuimpia elokuva-aarreaittoja: kirjaston DVD-osasto käsittää hyllymetreittäin saksalaisen elokuvan historiaa mykkäkaudesta nykypäivään. Ilmeisimmät Langit ja Fassbinderit syystä tai toisesta loistavat poissaolollaan (sen sijaan Herzogin koko tuotannon kattava boksi löytyy), mutta valikoimasta löytyy huima määrä muuta kiinnostavaa, aina Edition Filmmuseumin korvaamattomista historiallisista julkaisuista kymmenen levyn Helmut Käutner -boksin ja itäsaksalaisten DEFA-elokuvien kautta "Berliinin kouluun", ja valtaosa näistä englanniksi tekstitettynä - osittain instituutin omina julkaisuina, sellaisistakin elokuvista, joita ei kaupallisesti ole tekstityksin saatavina. Saksankielen lukutaitoisille löytyy lisää aarteita kirjahyllyn puolelta, esim. Lotte Eisnerin MURNAU, nippu Fassbinder-aiheista kirjallisuutta, Dominik Grafin kootut elokuvaesseet, ym. ym. Kirjasto on kaikille avoin ja lainaus on maksutonta.

Esittelen muutamassa aikakausien mukaan jaetussa postauksessa lyhyesti jotain valikoiman parhaista elokuvista (joista osasta on työn alla myös omat pidemmät artikkelit) - poiminnat on rajattu elokuviin jotka a) olen itse nähnyt ja todennut vähintään loistaviksi, b) sisältävät englanninkielisen tekstityksen, ja c) eivät ole saaneet julkaisua Suomessa, ja joita ei siis ole helposti saatavilla muista kirjastoista tai suoratoistopalveluista. Ensimmäiseen valikoimaan olen poiminut 2000-luvulla julkaistuja elokuvia, enimmäkseen niin kutsutun Berliinin koulukunnan ohjaajilta, mutta mukana on myös muutama vanhempi tekijä.

ALLE ANDEREN (Everyone Else)
Maren Ade, 2009

Pääasiallisesti tuottajana (mm. TABU) toimiva Ade (s. 1976) on tehnyt vasta kaksi omaa elokuvaa, molemmat erinomaisia: rupiselle digivideolle kuvattua esikoista DIE WALD VOR LAUTER BÄUMEN ei valitettavasti kirjaston kokoelmasta löydy, mutta tämä hämmästyttävän luontevan näyttelijäduon (Birgit Minichmayr ja Lars Eidinger) kantama parisuhdetutkielma on melkein yhtä hyvä.

IM SCHATTEN (In the Shadows)
Thomas Arslan, 2010

Berliinin koulun "alkuperäisjäsen" Arslanin (s. 1962) Melville-henkinen neo-noir nivoo ekonomisesti ohjattuun 85-minuuttiseensa koko liudan genretrooppeja: vankilasta pääsevän Trojanin kalavelkojen perintä muuttuu ensin "viimeiseksi keikaksi" ja "pahan poliisin" kautta kujanjuoksuksi. Geir "Biosphere" Jenssenin drone-soundtrack korostaa elokuvan melankolista fatalismia.

 
IM ANGESICHT DES VERBRECHENS (In the Face of Crime) / Dominik Graf, 2011

Saksan parhaan ja ainoan genreohjaajan magnum opus: 10-osainen poliisisarja kätkee sisäänsä mm. kolmen maan alueelle ulottuvan rikossaagan, eeppisen mafiaperhe-melodraaman sekä kaiken yhteen nivovan mystisen kohtalonyhteys-rakkaustarinan - Grafin patentoimassa hillittömässä tempossa tykitetyin dialogein ja toimintakohtauksin.

SEHNSUCHT (Longing)
Valeska Grisebach, 2006

Ehkä tämän listan aliarvostetuin helmi: tämä Agnès Vardan LE BONHEURin mieleentuova, tositapahtumiin perustuva tragedia pikkukylän lukkosepän syrjähypyn seurauksista sisältää ei yksi eikä kaksi vaan kolme pysäyttävintä esimerkkiä löydetyn popmusiikin emotionaalisen potentiaalin louhinnasta Claire Denis'n tällä puolen. Murskaavaa, mestarillista elokuvantekoa.

MATERIAL
Thomas Heise, 2009

DDR:n olemassaolon kolmena viimeisenä vuotena kuvatuista kaitafilmeistä ja videoista koostettu monumentaalinen kollaasifilmi on Heisen (s. 1955) pääteos: välttämätöntä katsottavaa ei ainoastaan Saksan vaan koko Euroopan historian kannalta. Levyllä myös kaksi uskomatonta filmiä 80-luvulta, jolloin Stasi yritti tehdä Heisen vaarattomaksi nakittamalla tämän kuvaamaan vain "valtion sisäiseen käyttöön" tarkoitettua "virallista dokumenttimateriaalia".

SCHLÄFER (Sleeper)
Benjamin Heisenberg, 2005

Videoinstallaatioiden ja draamaelokuvien välillä sukkuloivan Heisenbergin (s. 1974) esikoispitkä on tiedemaailmaan sijoittuva, paranoiatrillerin keinoin pelaava tutkielma "terrorismin vastaisen sodan" salakavalista sivuvaikutuksista kolmen ihmisen elämiin. Poliittisesti akuutti, kylmäävän realistinen ote tuo mieleen Christoph Hochhäuslerin elokuvat, joista paras seuraavana:

UNTER DIR DIE STADT (The City Below)
Christoph Hochhäusler, 2010

Claire Denis'n ylistämä finanssimaailmaan sijoittuva trilleri, moderni versio kuningas Daavidin tarinasta (tai Raoul Walshin SILVER RIVERistä, kuten Hochhäusler vinkkaa lopputeksteissä). Abstraktion todellisuutta liuottavaa voimaa karmivalla, viimeistä piirtoa myöten eheällä tavalla kuvaava elokuva on kuin Marc Bauderin viime vuoden DocPointissa nähdyn MASTER OF THE UNIVERSEn fiktiivinen sisarteos.

SCHLAFKRANKHEIT (Sleeping Sickness)
Ulrich Köhler, 2011

Lääkärivanhemmille Afrikassa syntyneen Ulrich Köhlerin (s. 1969) Hopeisen karhun voittanut monimutkainen kehitysapukuvaus tarjoaisi jo kolmannen tilaisuuden mainita tietty ranskalainen mestariohjaaja, mutta Köhler seilaa omilla vesillään - jos väkisin pitäisi vertailukohtaa hakea, finaalin outous muistuttaa lähinnä Apichatpong Weerasethakulin viidakkohallusinaatioista.

GESPENSTER (Ghosts)

Christian Petzold, 2005

BARBARAlla (2012) lopulta laajempaakin kansainvälistä nimeä saaneen Petzoldin yhteiskunnan ulkopuolisista kertovan "aavetrilogian" unenomainen nimiosa on ohjaajan parhaita ja yhtä hyvä johdatus tämän maailmaan kuin kirjastosta löytyvät peräti viisi muuta hänen elokuvaansa; laajempi Petzold-artikkeli on työn alla...

DREILEBEN
Petzold / Graf / Hochhäusler, 2011

Vaikka kolmen sukupolven ykkösohjaajien trilogia sai syntynsä saksalaisen elokuvan nykytilaa koskeneesta kirjeenvaihdosta, lopputulos on kaukana paperinmausta: Petzold kanavoi Hitchcock- ja Carpenter-vaikutteitaan teiniromanssiin, Hochhäusler maalaa synkkää proseduraalia Grimmin satumetsässä ja Graf kutoo sekaan aivan oman Roeg/Resnais-henkisen narukeränsä.

AUGE IN AUGE
Michael Althen & Hans H. Prinzler, 2008

Saksalaisen elokuvan tarinaa kymmenen tekijän (Michael Ballhaus, Doris Dörrie, Andreas Dresen, Dominik Graf, Wolfgang Kohlhaase, Caroline Link, Christian Petzold, Tom Tykwer, Wim Wenders, Hanns Zischler) suosikkileffojen kautta, höystettynä kriitikko Michael Althenin kerronnalla ja lyyrisillä montaasijaksoilla. Pakollinen elokuvahistorian opintojakso.

R&A 2014: yhteenvetoa

Tämän vuoden R&A-saalis jäi omalta osaltani epätavallisen pieneksi (vain 11 elokuvaa eli sama määrä kuin Espoossa), enimmäkseen koska poikkeuksellisen suuri osa kiinnostavimmista leffoista on tulossa normaaliin teatterilevitykseen, ja katson ne mieluummin kaikessa rauhassa kuin festivaaliryysiksessä (ennakkoensi-iltoja oli ohjelmistossa tänä vuonna peräti 22 kappaletta!). Kaksi ylivoimaisesti parasta näkemääni elokuvaa - jo aiemmin erikseen käsittelemäni Jennifer Kentin THE BABADOOK ja Dag Johan Haugerudin DET ER MEG DU VIL HA - löytyivät tänä vuonna ilahduttavasti omien ennakkotärppieni ulkopuolelta; muista näkemistäni elokuvista tyydyn tällä erää kirjoittamaan vain lyhyesti tässä yhteenvedossa, koska liian monta muuta artikkelia odottaa jo kirjoittamistaan...

Jaan yleensä elokuvat mielessäni karkeasti kahteen luokkaan sen perusteella kiinnostaako, haluaako tai tarvitseeko niitä katsoa uudestaan; tämän kriteerin perusteella sarjakortille valikoitui ihan onnistunut satsi, koskapa vain kolme yhdestätoista sujahtivat kiistatta "ei"-kategoriaan. Ehdottomasti uudelleenkatsottaviin lukeutui ensimmäisenä Mathieu Amalricin Simenon-sovitus LE CHAMBRE BLEUE eli THE BLUE ROOM, joka vangitsee tunnelmassaan ja ilmaisunsa niukkuudessa ansiokkaasti lähdekirjailijan tyylin, astumatta kertaakaan harhaan sen enempää ohjauksen kuin näyttelijöidenkään osalta: en ole lukenut alkuteosta, mutta kirjailijan Maigret-tarinoista tuttu, murhamysteerin koukeroita lopulta aina tärkeämpi traaginen/melankolinen sävy on vangittu hienosti. Amalricin tiivis, kronologiaa pilkkova elokuva pitäisi oikeastaan katsoa uudestaan jo siksikin, että se jäi harkitussa vaatimattomuudessaan hieman heti perään näkemäni, Anna Odellin aggressiivisen osallistavan ÅTERTRÄFFENin (suomalaiselta levitysnimeltään hassusti LUOKKAJUHLA) mielessä nostattaman myräkän jalkoihin. Odellin metafiktio kaivaa esiin ihmisluonnon ja -yhteisön ksenofobisia mekanismeja harvinaisen pelottomasti (ja ennen kaikkea performatiivisesti, mikä oli nähtävissä jo välittömästi elokuvaa seuranneessa keskustelussa!) - ehdottomasti yksi festivaalin vaikuttavimpia kokemuksia, ja taatusti uudelleenkatseluilla muuntuva ja kehittyvä sellainen: yritän kirjoittaa pidemmin lähempänä varsinaista Suomen ensi-iltaa (Kino Engel 7.11.).

Aina kiinnostavan Paweł Pawlikowskin IDA osoittautui mielenkiintoisemmaksi kuin ohjaajaa ennalta tuntematon katsoja saattaisi elokuvan markkinoinnin perusteella kuvitella; Lukasz Zalin lähes häiritsevän hyperesteettisen mustavalkokuvauksen (joka kuitenkin palvelee tiettyä elokuvalle tarpeellista surrealismia - kuten Pawlikowski muistuttaa haastattelussa työtavastaan: "yritän luoda maailman joka on samanaikaisesti todellinen ja unenomainen... mielestäni pitäisi aina pyrkiä sellaiseen lopputulokseen jonka osat eivät sovi yhteen") alta paljastuu monimutkainen, useista erillisistä juonteista kokoonpantu ja hengittävä, puoli-improvisoidun oloinen elokuva, joka ei suinkaan tyhjene näennäisiin "aiheisiinsa" (jotka IDAn tapauksessa ovat sangen latautuneita) ja kestää takuuvarmasti useamman katselun; mihin tarjoutuukin mahdollisuus pian koska, vastoin omia veikkailujani, se äänestettiin Orionin marraskuun kuukauden elokuvaksi (ja jo aiemmin eri puolilla Suomea lokakuisilla Puolan elokuvaviikoilla). Suositeltavaa oheislukemistoa on Eat Drink Films -blogissa julkaistu Pawlikowskin kirjoittama artikkeli "The Making of IDA" (osa 1, osa 2).

Asia Argenton syntymäpäivän kunniaksi päätin hetken mielijohteesta mennä katsomaan näyttelijättären uuden ohjaustyön INCOMPRESA eli MISUNDERSTOOD edellisellä elokuvallaan ei-aivan-vakuuttaneen Veiko Õunpuun FREE RANGEn sijaan: Argenton sarjakuvamainen, ilmeisesti oman lapsuutensa pohjalta vapaasti kuvittelema nuoren tytön kasvukertomus vertautui mielessäni Alice Rohrwacherin elokuvallisesti hieman ansiokkaampaan THE WONDERSiin, mutta kumpikaan elokuva ei valitettavasti onnistunut vakuuttamaan uudelleenkatselun tarpeellisuudesta. Molemmat mielenkiinnolla odottamistani "moderneista mykkäelokuvista" osoittautuivat myös ajanhukaksi - Alexander Kottin ISPYTANIE eli TEST onnistui söpöilyyn sortuvassa, liioitellun didaktisessa "visuaalisuudessaan" sisältämään lähes kaikki itseäni vastakarvaan silittävät elementit yhden elokuvan puitteissa, kun taas Myroslav Slaboshpytskiyn huimasti kehuttu THE TRIBE osoittautui viittomakielisyyden uutuudenviehätyksen haihduttua monotonisessa kyynisyydessään lähinnä jonkinlaiseksi köyhän miehen MY JOYksi (Sergei Loznitsa, 2010), tyystin vailla maanmiehensä elokuvallisen ajan mestarillista hallintaa ja kosmista kaikupohjaa.

J-P Valkeapään HE OVAT PAENNEET tarjoili ennakko-odotuksista huolimatta niin yllättävän kierrepallon että sen tarkempi arviointi suorastaan edellyttää uusintakatselua (mikä on jo sinänsä enemmän kuin monista  kotimaisista voi sanoa): heti ensi näkemältä on kuitenkin selvää tämän olevan sillä tavoin merkittävä suomalainen elokuva, että on oikeastaan samantekevää pitääkö sitä kaikilta osin "onnistuneena" vai ei. Pelottomalla (kirjoitin ensin vahingossa "pelottavalla", joka olisi käynyt yhtä hyvin!) kokeellisuudellaan ja taiteellisella kunnianhimollaan 1980-luvun parhaiden kotimaisten elokuvien hengestä muistuttava ja päähenkilöidensä tavoin karusta suomirealismista vimmaisesti irtitempoileva HE OVAT PAENNEET osoittaa etenkin käytännössä dialogittomalla loppunäytöksellään ja epilogillaan nyky-Suomessa aivan liian harvinaista elokuvan tajua ja poikkeuksellista elokuvasävyn hallintaa - ja todistaa että kun näkemystä riittää, on täälläkin mahdollista saada tinkimättömästi oman näköistä ja yleisöä kosiskelematonta jälkeä teatterilevitykseen asti. Erityispisteitä myös erinomaisista ensikertalaisnäyttelijöistä; painava suositus kaikille kotimaisen elokuvan tilasta ja tulevaisuudesta kiinnostuneille! Ensi-ilta Finnkinolla 17.10.

Vähemmän yllättävissä ja jokseenkin kevyemmissä tunnelmissa, Michael Winterbottomin kolmas Steve Cooganin ja Rob Brydonin kanssa toteuttama projekti THE TRIP TO ITALY oli jälleen odotetun nokkelaa ja toimivaa sanailua huikeissa maisemissa, mutta tuntui TV-pituudesta elokuvaksi editoidessa tasapainottuneen hieman epäedullisesti - lopputulos muistutti hieman liikaa ylipitkää traileria, ja sai lähinnä odottamaan koko sarjan näkemistä; leffaan päätyneistä jäljistä vaikuttaisi siltä että kokonaissävyä on ruuvattu vielä ensimmäistäkin osaa melankolisempaan suuntaan, tällä kertaa myös Brydonin hahmon kohdalla (kuten Matt Seidel toteaa hienossa artikkelissaan elokuvasta: "lopputeksteihin päästessä otsikko on saanut uuden metafyysisen sisällön... jokainen koomikko, naamionsakin takana, tietää tismalleen minne matka lopulta päättyy"), mutta teatteriversioon näyttää päätyneen suhteettoman paljon ykkösosan suosituimmaksi osoittautunutta ainesta (erityisesti imitaatioita). Alkuperäinen TRIP on kestänyt helposti jo kolme tai neljä uudelleenkatselua, joten eiköhän tämäkin ostoslistalle päädy, mutta mieluummin nimenomaan täydessä mitassa.

Festivaalin päätöselokuvaksi valikoitui osaltani turkkilaisen Nuri Bilge Ceylanin Cannes-voittaja WINTER SLEEP, kahdesta eri Anton Tšehovin novellista ("Vaimoni" ja ymmärtääkseni suomentamaton "Kunnollisia ihmisiä") enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti, mutta nerokkaasti yhdistellen sovitettu päälle kolmetuntinen draama turkkilaiseen maalaiskylään erakoituneen bien-pensantin passiivis-aggressiivisen ihmisvihan (ja itseinhon) myrkyttämästä elämästä ja avioliitosta. Elokuvan ihmiskuvaus on kenties luettava enemmän Tšehovin kuin Ceylanin ansioksi, mutta kyseessä on joka tapauksessa erinomaisesti käsikirjoitettu, ohjattu ja näytelty sovitus ajattomasta aiheesta, ja ennen kaikkea tarpeellinen muistutus siitä että maailmankirjallisuus on edelleen pullollaan huikeaa materiaalia vain odottamassa sovitusta - lähestymistapa jota useammankin nykyohjaajan soisi suosivan omien kynäilyjensä sijaan. Suosittelen (huom.: kolmoissuositus!) erinomaisen Heidi Julavitsin luotsaaman erinomaisen Believer-lehden blogissa julkaistua Kaya Gençin erinomaista artikkelia, jonka jälkeen tekee mieli palata elokuvan pariin lähdetekstit tuoreessa muistissa. Ikävä kyllä leffa ei ilmeisesti ole tulossa Suomessa sen koommin teatteri- kuin DVD-levitykseenkään (mikä on ollut tällä vuosituhannella vain muutaman Palme d'Or -voittajan kohtalo), mutta onneksi korvaamaton brittiläinen New Wave Films on julkaisemassa sen Blu-raylla vielä tämän vuoden puolella.

Parin edellisvuoden ilotulituksen rinnalla hiukan kalvennut ohjelmisto olisi ehkä antanut aihetta purnaukseenkin, mutta antaa nyt olla - kaiken kaikkiaan puolen tusinaa hienoja filmejä ja kaksi ennalta-arvaamatonta mestariteosta on kuitenkin niin hyvä saldo että tyytyväinen mieli jäi, varsinkin kun monta kiinnostavaa leffaa ohjelmistosta on vielä edessäpäin (BOYHOOD, THE DANCE OF REALITY, TURIST, WHIPLASH ym.), ja pahimmat puutteet saa todennäköisesti paikkailtua naapurimaiden syysfestivaaleilla sekä tulevan kevään Seasonissa ja Cine Aasiassa, joiden molempien ohjelmisto on käynyt vuosi vuodelta mielenkiintoisemmaksi: ja vaikka Sodankylä säilyttää edelleen kiistattoman "jos menet vain yhdelle kotimaiselle elokuvafestivaalille" -asemansa, tämänkin vuoden R&A toi taas oman arvokkaan satsauksensa kotimaan yhteenlaskettuun festarivuoteen, mistä kiitos ja kumarrus järjestäjille!