R&A 2014: tärppejä

Kahden todella kovan, poikkeuksellisen loistavan vuoden jälkeen Suomen suurin ja odotetuin festivaali palaa hieman turvallisemmille urille, ja tuloksena on valitettavasti tylsin ohjelmisto vähään aikaan, etenkin kun ajattelee mitä kaikkea tämän vuoden ja viime vuodelta yli jääneiden julkaisujen joukosta olisi voinut valikoitua (mutta siitä lisää tulevassa yleiskotimaisessa "Mitä jäi puuttumaan" -purnauksessa) - MUTTA onneksi kuitenkin niin laaja, että yhden sarjakortin saa kyllä helposti täyteen; eikä pidä työntää päätään liian syvälle lahjahevosen suuhun, kun mukana on loppujen lopuksi kuitenkin kourallinen allekirjoittaneen vuoden odotetuimpia leffoja. Tärpeiksi poimin seuraavat:

THE BLUE ROOM (La Chambre bleue)
Mathieu Amalric, 2014

Harvakseltaan lukemani Filmihullun kesänumeron sytyttämä Simenon-innostus ja ennakkoluuloton hinku lähes mihin tahansa Mathieu Amalricin tähdittämään (tai hitto, edes sivuosittamaan) - ohjaamasta nyt puhumattakaan - tekee tästä mahdollisesti tämän vuoden festarin eniten odottamani ulkomaisen leffan (vähintään tasapelin Östlundin kanssa). Amalricin massiivisen Stendhal-projektin lomassa muutamassa viikossa kasatun, Daniel Kasmanin sekä Chabroliin että Resnais'hen vertaaman kronologisesti sekoitetun murhamysteerin kesto on esikuvina toimineiden klassisten film noirien tapaan miellyttävän lyhyt (75 min), mikä helpottaa sen katsomista tarpeen tullen vaikkapa useampaan kertaan (näytöksiä on peräti kolme) - kuten festivaalin esittelysivullakin siteerattu päähenkilön lause tuntuu kehottavan: "Elämä on erilaista, kun sitä elää, ja kun siihen palaa uudelleen". Elokuvan promosivustolla on kiehtova Amalricin haastattelu, joka kannattaa lukaista!

Näytösajat: pe 19.9. klo 14:15 @ Kinopalatsi // la 20.9. klo 16:15 @ Kino Engel // su 21.9. klo 14:00 @ Orion

HE OVAT PAENNEET
Jukka-Pekka Valkeapää, 2014

Klassinen film noir -aihe "lainsuojaton pari", kahden ulkopuolisen nuoren kasvukertomus, psykedeelinen metsäretki ja parisataa litraa tekoverta - johan alkaa olla aineksia todella lupaavalle kotimaiselle. Leffa valittiin sekä Toronton että Venetsian festareille, ja arviot sieltä ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia; jopa kanadalaisen Exclaimin haalea arviokin onnistuu vain lisäämään ennakkoinnostusta, saadessaan elokuvan kuulostamaan miltei joltain Carax-osaston euforiatripiltä: "ailahteleva, tonaalisesti abstrakti, tunnevetoinen, sotkuinen, epätasainen" - ilmeisesti moitteeksi tarkoitettuja sanoja, mutta omassa kirjanpidossani piirteitä jotka, sen lisäksi että sopivat moniin kaikkien aikojen suosikkielokuvistani, ovat juuri niitä joiden puuttuminen tekee tavallisesti kotimaisista elokuvista niin kuolettavan tylsiä etten jaksa vaivautua niitä kaikkia enää edes katsomaan. Yleensä jätän normaalilevitykseen tulevat festarielokuvat paremmalle ajalle, mutta tämän kanssa ei taida malttaa odottaa niin pitkään!

Ainoa näytös: ti 23.9. klo 18:30 @ Bio Rex, ohjaaja ilmeisesti paikalla. Ensi-ilta Finnkinolla 17.10.

IDA
Paweł Pawlikowski, 2013
 
Sodankylässä sympaattisen vaikutelman tehnyt puolalaissyntyinen, mutta jo nuorena brittiläistynyt Pawlikowski luonnehti tätä "ensimmäiseksi puolalaiseksi elokuvakseen"; maan elokuvahistorian mieleentuovasti (mutta ohjaajan mukaan muista syistä) Academy-kuvasuhteessa ja mustavalkoisena kuvattu filmi on saanut melkein yksinomaan positiivisia arviota; trailerin perusteella hieman (ja sikäli kun asiaa tunnen, ohjaajalle epätyypillisesti) yliestetisoidun näköinen ilmiasu arveluttaa, mutta Jonathan Romney tyynnyttelee epäluuloa Film Commentin arviossaan: "IDA on paljon maanläheisempi ja kovasärmäisempi elokuva kuin miltä ensi alkuun vaikuttaa... kultivoidun karu kauneus ei ole pelkästään koristeellista tai (kuten alkukuvista voisi luulla) oikotie transkendentaaliseen hurmioon". Pawlikowski on jo filmografiansa heterogeenisyyden tähden erittäin kiinnostava tekijä, ja IDAn saaminen R&A:han lievittää hieman harmitusta Sodankylässä missatusta retrospektiivistä. Mukana myös R&A:n ja Orionin "kuukauden elokuva" -äänestyksessä.

Näytösajat: pe 19.9. klo 18:30 @ Orion // su 21.9. klo 14:00 @ Kinopalatsi // to 25.9. klo 21:00 @ Kinopalatsi

JEALOUSY (La Jalousie)
Philippe Garrel, 2013

Tärppiosaston vahvistus mallia déjà vu (kirjaimellisesti): epämääräisiä ounasteluita tarjoilin jo Espoo-tärpeissä ja -raportissa, mutta nyt vielä nähdyn perusteella erittäin painokas suositus jos pääsi livahtamaan siellä ohi. Erityisen tärkeää katsottavaa oppimateriaalina elokuvantekoa suunnitteleville; Garrelin kyky näyttää ainoastaan oleellinen, mistä seurauksena kertomuksen elliptisyys ja lyhyt kesto (77 minuuttia!), ei suinkaan tee elokuvasta kevyttä vaan päinvastoin tiiviydessään vielä vaikuttavamman. Kuten Nicholas Elliott kirjoittaa (Cahiers du Cinéma #695): "Sanaa 'puhtaus' käytetään usein väärin, mutta tässä on todella kyse siitä... elokuvaa puhtaassa tilassa, toisin sanoen elämää tallennettuna terävyydellä joka asettaa katsojan kasvokkain hetken intensiivisyyden kanssa, saaden hengityksen tihentymään." Myös tämä on ehdokkaana Orionin marraskuun elokuvaksi (äänestys alkaa 18.9.)

Näytösajat: su 21.9. klo 12:00 @ Orion // to 25.9. klo 18:30 @ Orion

LUOKKAJUHLA (Återträffen)
Anna Odell, 2013

Viime vuoden Tukholman festareilla meni tiukan aikataulun takia läpijuoksuksi, enkä ehtinyt ottaa etukäteen selvää tästä aiemmin lähinnä "Okänd, kvinna 2009-349701" -performanssistaan tunnetun taiteilija Anna Odellin esikoisohjauksesta, ja niinpä se jäi tärkeimpien puutteiden jalkoihin. Filmi koostuu siis kahdesta osasta, joista ensimmäinen on fiktiivinen kuvaus koulukiusatun Odellin luokkakokouksessa pitämästä puheesta (tempaus jota tämä oli oikeasti suunnitellut, muttei ehtinyt kokoukseen koska häntä ei kutsuttu), ja jälkimmäinen näyttelijöiden kanssa tehty rekonstruktio ensimmäisen osan (todella tapahtuneesta) esittämisestä Odellin vanhoille luokkatovereille. Dox-lehden tammikuun numerossa Odell kertoo ettei tarkoitus ollut niinkään haastaa kiusaajia vastaamaan teoistaan, vaan tutkia kiusaamista tai syrjimistä sosiaalisena ilmiönä fiktiota ja dokumenttia mielenkiintoisella tavalla yhdistävän teoksen puitteissa. Olaf Möller nimitti elokuvan yhdeksi viime vuoden parhaista, ja kirjoittaa (Filmihullu 5/13): "[Odell luottaa] täysin modernismin taidekriteerien arvoihin... Yhteiskunta taistelukenttänä, josta kukaan ei voi selvitä terveenä - tällaista on sitten 1960- ja 1970-lukujen harvoin näin ankarasti ja itsereflektiivisesti nähty" (suom. Antti Alanen)

Ainoa näytös: la 20.9. klo 18:30 @ Bio Rex, ohjaaja paikalla. Ensi-ilta Engelissä 7.11.

MINISTERI (Quai d'Orsay)
Bertrand Tavernier, 2013

Sekä ohjaajana että kriitikkona aina huomionarvoisen Tavernierin uusin elokuva on sovitus sarjakuvataiteilija Christophe Blainin samannimisestä teoksesta, joka kulkee englanniksi nimellä WEAPONS OF MASS DIPLOMACY ja on itse asiassa myös suomennettu (nimellä ULKOMINISTERIÖ). Tavernierin viimeaikaiset leffat (IN THE ELECTRIC MIST, josta pidin kovasti, ja MONTPENSIERIN PRINSESSA, jota en ole ehtinyt katsoa) ovat jakaneet mielipiteitä jyrkästi, eikä tämä ole poikkeus; kuten tavallista, muutamat kriitikot eivät ole saaneet otetta sen draaman ja screwball-komedian välillä heittelevästä sävystä, ja Film Commentin erinomaisessa haastattelussa Tavernier, jolla ei ole kiinnostusta tehdä monoton(aal)isia elokuvia suoraviivaisia katsojia miellyttääkseen, mainitseekin esikuviksi Hawksin kuolemattoman kuolemantuomioreportaasisekoilun HIS GIRL FRIDAYn ja Jacques Beckerin samalla tavalla äänilajeja virtuoosimaisesti vaihtelevat elokuvat. Leffa saapuu Suomeen aikataulusyistä peräti vuoden myöhässä (maailmanensi-ilta oli Toronton festivaaleilla tasan vuosi sitten) ja on ehtinyt tällä välin jo kotimaiselle DVD:llekin, joten tämän saa helposti tsekattua myöhemminkin jos festarille ohjelmoitu ainoa näytös jää muiden aikataulujen jalkoihin.

Ainoa näytös: su 21.9. klo 18:30 @ Kinopalatsi

THE TRIBE (Plemja)
Myroslav Slaboshpytskiy, 2014 

Aiemmin peräti kuusi lyhytelokuvaa tehneen (ja kahdella niistä Berliinin lyhytelokuvasarjan Kultaisen karhun voittaneen) ukrainalaisen Myroslav Slaboshpytskiyn (s. 1974) esikoispitkä on vakuuttanut kriitikot ympäri maailmaa tällä mykkäelokuvan radikaalilla päivityksellä, jonka tapahtumat sijoittuvat kuuromykkien kouluun, ja kaikki näyttelijät todellakin ovat kuuromykkiä: tekstittämättömän elokuvan kaikki dialogi on viittomakielistä, mikä konkretisoi katsojalle kuvatun yhteisön suljetun luonteen. Elokuva näyttää tällaisen yhteisön sisäisen valtataistelun koko julmuudessaan, ja ohjaaja kertookin Michael Pattisonin haastattelussa elokuvaa aluksi tukeneen Ukrainan kuuromykkäin kulttuurikeskuksen kavahtaneen elokuvan kaunistelematonta sisältöä ja jättäytyneen pois projektista - seikka jonka herättämät tunteet summaa tyhjentävimmin ohjaajan oma kommentti: "on poliittisesti korrektia haluta henkilöiden olevan söpöjä, mutta tosielämässä ihmiset eivät ole niin hirveän söpöjä". Jonathan Romney (Film Comment) kertoo loistavassa (ja niille joita sellainen häiritsee varoituksena, hieman spoilereita sisältävässä) kritiikissään tämän olevan kaikista Cannesissa tänä vuonna näkemistään elokuvista "yllättävin, kekseliäin, ja monella tavalla järkyttävin... armottoman antisentimentaalinen... hämmästyttävä elokuva". Sinne. 

Näytösajat: ma 22.9. klo 18:30 @ Kino Engel // ti 23.9. klo 15:45 @ Kinopalatsi // pe 26.9. klo 16:00 @ Kino Engel

TURIST
Ruben Östlund, 2014

Milloin Roy Anderssonin, milloin Ulrich Seidlin manttelinperijäksi tituleerattu Östlund palaa neljännellä täyspitkällään elokuvallisille juurilleen - mies aloitti leffahommat tekemällä laskettelufilmejä - jatkaen samalla sosiaalisten kipupisteiden ja inhimillisyyden vähemmän mieltäylentävien puolten luotaamista. Seidlin tapaan, Östlundin elokuvat toimivat pakottamalla katsojan ennakkoasenteet mukaan peliin, ja se osa yleisöstä joka ei tähän pysty tai suostu kääntyy tavallisesti väkivaltaisesti elokuvia vastaan (CinEuropan videohaastattelussa Östlund kertoo TURISTin koekatsojan syyttäneen häntä "anti-humanismista"!); tämä kertomus hiihtolomalla lumivyörypaniikissa perheensä hylkäävästä isästä ja tuon spontaanin impulssin jälkiseurauksista tuskin sisältää aineksia samanlaiseen masentavaan poliittiseen älämölöön joka uhkasi kotimaansa keskustelussa hukuttaa parin vuoden takaisen mestarillisen PLAYn (joka muuten tulee Yle Teemalta 24.9. osana kanavan ja R&A:n yhteistyötä) elokuvalliset ansiot alleen, mutta varmasti tämän jälkilöylyissä ainakin keskikokoisen perheriidan saa kehiteltyä. Elokuva tulee Cinema Mondolle teatterilevitykseen eli nähtävissä myöhemmin myös Engelissä (ensi-iltapäivä vielä avoin).

Näytösajat: su 21.9. klo 16:15 @ Bio Rex // ti 23.9. klo 19:30 @ Kino Tapiola

Lisäksi kiinnostaa Viron parhaaksi elokuvaksi äänestetyn SÜGISBALLin (jota en ole nähnyt) ja pätkittäin loistavan mutta lopulta ylikurottavan PÜHA TÕNU KIUSAMISEN ohjanneen Veiko Õunpuun uutuus FREE RANGE; Yann Demangen toimintaohjauksestaan kehuttu Belfastin levottomuuksia kuvaava toimintatrilleri '71; tämän vuosituhannen ensimmäisen uuden mestariohjaajan Sergei Loznitsan (MY JOY, IN THE FOG) Ukrainan kansannousua kommentoimatta dokumentoiva MAIDAN; festivaalin toinen mykkä äänielokuva, Aleksandr Kottin TEST (lähinnä vertailukohtana THE TRIBElle); Nuri Bilge Ceylanin kolmituntinen Cannes-voittaja WINTER SLEEP; hyväksi havaitun Coogan-Brydon-Winterbottom-tiimin THE TRIP TO ITALY (joka tosin alkuperäisen THE TRIPin tavoin pitäisi mieluiten nähdä koko TV-pituudessaan); sekä jo kahdella festarilla aikataulusyistä ohi mennyt Benedikt Erlingssonin OF HORSES AND MEN (jonka tosin voisin lyödä vetoa voittavan Orionin kuukauden elokuva -äänestyksen, joten ei niin haitanne jos se menee ohi täälläkin). Luotettavan oloisia ja varmasti mukiinmeneviä elokuvia ohjelmistossa on vielä varmasti toinenkin kourallinen, mutta tässä tällä erää etukäteen innostavimmat.

Espoo Ciné 2014: tärppejä, osa 1

Espoo Cinén ohjelmistoon on tänä vuonna päätynyt huomattavasti mielenkiintoisempaa ainesta kuin viime vuonna, vaikkei kokonaisuus innostavuudessaan ihan viime vuosista parhaiden (2010-2012) tasolle ylläkään; viime vuoden poikkeuksellisen tylsän ohjelman tämä kuitenkin pesee mennen tullen. Netistä löytyvät ennakkojutut ovat keskittyneet pitkälti epäilemättä teatterilevitykseenkin tulevien lippulaivaleffojen (Allen, Assayas, Folman) sekä Un Certain Regard -voittaja WHITE GODin mehusteluun, vaikka ohjelmistossa olisi ilmeisempääkin innostuksen aihetta, joista useimpia ei taatusti ainakaan Suomessa pääse valkokankaalta näkemään. Tässä muutamia suosituksia.

DAUGHTERS (Töchter)
Maria Speth, 2014

Saksalaisen nykyelokuvan ylivoimaisesti relevanteimmasta ulosannista vastaava ns. "Berliinin koulukunta" on viime vuosina ollut Espoossa edustettuna vähintään yhdellä leffalla per vuosi (poikkeuksena viime vuosi, jolloin ei tosin Thomas Arslanin kiinnostavan westernpastissi GOLDin lisäksi tainnut tuohon sangen löyhään kollektiiviin luetuilta ohjaajilta mitään ilmestyäkään): 2012 nähtiin Suomen ensi-iltana Christian Petzoldin BARBARA sekä järisyttävä DREILEBEN-trilogia; 2011 Ulrich Köhlerin mystinen SCHLAFKRANKHEIT; 2010 Angela Schanelecin ORLY ja 2009 kaksi "koulun" mestariteoksista, Petzoldin JERICHOW sekä Maren Aden ALLE ANDEREN. Berliiniläisistä menestyneimmän Petzoldin PHOENIX ei olisi tainnut Espooseen ehtiäkään (maailmanensi-ilta on Toronton festivaalilla syyskuussa), ja Benjamin Heisenbergin ÜBER-ICH UND DUn saksalainen psykoanalyysihuumori ei ilmeisesti naurattanut valintaraatia, mutta sentään ohjelmistoon on valikoitunut tämä, lähinnä muutaman vuoden takaisesta MADONNEN-elokuvastaan tunnetun Maria Spethin kuudes kolmas kokopitkä. Kameran takaa löytyy monia parhaista Berliner Schule -leffoista kuvannut luonnonvalon mestari Reinhold Vorschneider, ja Espoo Cinén synopsis lupaa 1) naispuolisia päähenkilöitä, 2) päämäärätöntä kaupunkiautoilua ja 3) kommunikaatiovaikeuksien piinaamia ihmissuhteita, joten ehtaa Berliinin-tyyliä lienee tiedossa.

 Näytösajat: ma 25.8. 21:15 @ Tapiolasali // la 30.8. 18:00 @ Sello 4

SORROW AND JOY (Sorg og glæde)
Nils Malmros, 2013

Kotimaansa ulkopuolella tuntematon tanskalaismestari Nils Malmros (aiemmasta tuotannosta vain muutaman vuoden takainen KÆRESTESORGER on helposti löydettävissä Suomessa - ja sekin Netflixistä - muuten joutuu turvautumaan tanskalaisiin DVD-julkaisuihin) on aiemminkin tehnyt omaelämäkerrallisia elokuvia, mutta tämä hänen uusimpansa lienee toistaiseksi intiimein: aiheena on henkilökohtainen katastrofi vuodelta 1984, jolloin Malmrosin syvään masennukseen ja psykoosiin vajonnut vaimo surmasi pariskunnan yhteisen lapsen. Tragedian läpikäyntiä ja lopullista ylipääsemistä kuvaava elokuva on jakanut mielipiteitä ja sitä on kuulemma haukuttu erityisesti USA:ssa, mutta kotimaassaan ja eurooppalaisilla festivaaleilla se on saanut loistavan vastaanoton. Olaf Möller kuratoi tämän vuoden Rotterdamin festivaaleille kokonaisen Malmros-retrospektiivin, jonka saatesanoissa hän tiivisti syyn (monen muunkin) ohjaajan kansainväliseen tuntemattomuuteen: "aina löytyy joku muodikkaampi, uskaltavampi, provokatiivisempi, eksentrisempi, tai, suoraan sanottuna: ilmeisempi, joka nostetaan sen sijaan esille". Iso hatunnosto Espoo Cinélle tästä ennakkoluulottomasta hankinnasta, joka epäilemättä ansaitsee paikkansa festivaalin "Haaste"-nimisessä ohjelmaosastossa.

Näytösajat: su 24.8. 11:45 @ Kino Tapiola // ti 26.8. 21:00 @ Tapiolasali

MY NAME IS HMMM... (Je m'appelle hmmm...)

Agnès Troublé, 2013

Tämän vuoden tarjonnan ennalta-arvaamattomin jokeri; elokuva-alalla jo pitkään mesenoineen, etenkin mielipiteitä jakavien projektien (mm. Noé, Korine, Denis) suojelijana tunnetun muoti-suunnittelija agnès b.:n debyyttiohjaus kiinnostaa jo tietyn outsider-aspektinsa ansiosta - ohjaajalla kun ei ilmeisesti ole muuta kokemusta tai koulutusta kuin jonkinasteinen cinefiilin henkilöhistoria (joka tosin tietty perinteisesti on paras elokuvakoulu) - mutta kun krediiteistä löytyy vielä sellaisia nimiä kuin Claire Denis'n vakioyhteistyökumppanina tunnettu käsikirjoittaja Jean-Pol Fargeau sekä aina loistava Sylvie Testud, edes jonkinlainen perustaso lienee taattu. Leffa on polarisoinut mielipiteitä maailmalla äärimmäisellä tavalla - jälleen etenkin Yhdysvalloissa ja kotimaansa valtamediassa se on saanut kylmää kyytiä, mutta monet kriitikot ovat pitäneet sitä vähintäänkin mielenkiintoisena tai jopa yllättävän hyvänä. Film Commentin nettiversiossa on hyvä haastattelu, josta käy ilmi ainakin yksi asia: että elokuvasta tuli juuri sellainen kuin ohjaaja halusikin.

 Näytösajat: ma 25.8. 16:45 @ Louhisali // to 28.8. 21:00 @ Kino Tapiola

LA JALOUSIE (Jealousy)
Philippe Garrel, 2013

Samaan aikaan sattuneen jenkkijulkaisun seurauksena ei ole viimeisen parin viikon aikana kulunut lähes päivääkään Facebookissa tai Twitterissä ilman yhtä tai toista ylistävää kritiikkiä tästä ranskalaisen post-uuden aallon veteraani Garrelin uusimmasta ohjauksesta. Olennaisesti omaelämäkerrallisista (tässäkin elokuvassa ohjaajan poika Louis näyttelee edesmenneeseen isoisäänsä Maurice Garreliin perustuvaa henkilöhahmoa), koruttoman naturalistisista (yleensä myös mustavalkoisista) ja dialogipainotteisista leffoistaan tunnetun Garrelin uutuus on todennäköisesti "lisää samaa", mutta kun tuo "sama" on jo kauan sitten hyväksi havaittua ja leffan pituuskin alle 80 minuuttia, ei ole mitään syytä jättää tätä väliin. Kuten mainittua, positiivisia kritiikkejä on netti pullollaan, mutta tässä näkemykset kahdelta tämän hetken luotettavimmista nuorista kriitikoista: Boris Nelepo ja Ignatiy Vishnevetsky.

Näytösajat: su 24.8. 14:00 @ Louhisali // la 30.8. 17:30 @ Sello 5

Lisää poimintoja postauksessa Espoo Ciné 2014: tärppejä, osa 2.