R&A 2015: tärppejä

Tämän vuoden ohjelmisto on niin kovatasoinen (omassa kalenterissani on tällä hetkellä 30 näytöstä), että täydellisen tärppilistan koostamiseen veisi enemmän aikaa kuin nyt on käytettävissä - ja koska haluan julkaista nämä vinkit ennen lipunmyynnin alkamista, olen karsinut ne vain sellaisiin joita ei ole vielä muissa tärppijutuissa erityisemmin nostettu esiin tai jotka ovat muuten vaarassa jäädä ilmeisempien hittien jalkoihin. Kahdeksan erityistä huomiota ansaitsevan poiminnan jälkeen luettelen lyhyesti muita itse eniten odottamiani leffoja (kaikki normaaliin teatterilevitykseen tulevat joudun jälleen kerran jättämään armotta pois).

AFERIM! (Radu Jude, 2015)

Romanialaisen Radu Juden hysteerinen EVERYBODY IN OUR FAMILY (2012) oli omassa kirjanpidossani yksi julkaisuvuotensa riemukkaimpia yllätyksiä, ja siksipä olen ensimmäisistä uutisista saakka odottanut innolla tätä 1800-luvulle sijoittuvaa, ihan oikealle mustavalkofilmille kuvattua mustalaiswesterniä (!) joka toi ohjaajalleen Berliinissä jaetun parhaan ohjaajan palkinnon (karhupysti on tosin nykyään kaukana taiteellisen tason takeesta, mutta toivoakseni tämä leffa olisi pitkästä aikaa säännön vahvistava poikkeus) 

AV-ARKKI ESITTÄÄ (eri ohjaajia)

Valikoima suomalaisen videotaiteen parhaimmistoa, ohjaajina Lauri Astala, Dave Berg, Risto-Pekka Blom, Maija Blåfield, Azar Saiyar, Salla Tykkä ja Vehviläisen veljekset eli Pink Twins. Olen nähnyt näistä neljä ensimmäistä, jotka ovat kaikki ehdottomasti näkemisen arvoisia - ja epäilen että ainakin Astalan, Bergin ja Pink Twinsin surrealistiset arkkitehtoniset visiot pääsevät kunnolla oikeuksiinsa vasta täydellä resoluutiolla ja isolta kankaalta, joten kannattaa käyttää tämä tilaisuus mikäli suinkin mahdollista.

DIARY OF A CHAMBERMAID (Benoît Jacquot, 2015)

Jo 70-luvulla aloittaneen, nykyisin sitkeästi aliarvostetun Jacquot'n viimevuotinen 3 COEURS jäi Suomessa kokonaan näkemättä (toisin kuin sitä edeltänyt loistava FAREWELL MY QUEEN), mutta ilahduttavasti R&A on hankkinut hänen uuden elokuvansa, sovituksen jo kolme kertaa aiemmin filmatisoidusta Mirbeau'n romaanista: Lea Seydoux'n läsnäolo tarinan nimiroolissa lienee vaikuttanut jossain määrin valintaan ja vetänee ainakin jonkin verran yleisöä. 

KURKISTUS ROMANIAAN (eri ohjaajia)

Festivaalin lukuisten lyhärinäytösten seassa lymyilee kaksi yllämainitun Radu Juden elokuvaa lisää, ja kaksi muutakin itselleni tuntemattomien ohjaajien työtä kiinnostavat - vaikka ne puhtaasti juonikuvaustensa perusteella vaikuttavatkin pelottavasti sen sorttiselta pisteestä-pisteeseen-ankeilulta, jonka tulvaan Romanian uusi aalto on muutamaa omalakista visionääriään lukuunottamatta vajoamassa; onneksi festivaalilla on nähtävillä myös tuohon etujoukkoon kuuluvan Corneliu Porumboiun odotettu uutuus THE TREASURE.

LANDSCAPE WITH MANY MOONS (Jaan Toomik, 2014)

Koska olen sairaalloisen kiinnostunut kuvataiteesta elokuvaan siirtyneistä tai niiden välimaastossa operoivista tekijöistä, tämä Viron kuulemma kuuluisimman nykytaiteilijan esikoispitkä on itselleni tämän vuoden ohjelmiston ylivoimaisesti puoleensavetävin virolainen elokuva (aion toki kyllä tsekata Veiko Õunpuunkin uutuuden, jos vain suinkin ehdin) - eikä sen kiinnostavuutta ainakaan vähennä mukanaolo Olaf Möllerin viime keväänä Rotterdamin festivaaleille kuratoimassa nykysurrealismin näytössarjassa "Really? Really."

NO ONE'S CHILD (Vuk Ršumović, 2014)

Tämä ilmeisesti tositapahtumista inspiroitunut kertomus bosnialaisesta susilapsesta oli yksi tämän vuoden Sodankylän elokuvajuhlien parhaita uutuuselokuvia, mutta jäi siellä harmillisen vähille katsojille (osasyynä epäilemättä ainoan näytöksen kanssa päällekkäin ohjelmoitu Mike Leigh'n aamukeskustelu). R&A ottaa kopin ja tarjoaa mahdollisuuden korjata tilanne, suosittelen tarttumaan tilaisuuteen.

ONNESTA (Dave Berg & Elina Reinikka, 2014)

Paremmassa maailmassa tämä romanttista komediaa, melodraamaa ja videotaidetta vimmaisesti sekoittava indietuotanto olisi jo julistettu viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi, mutta valitettavasti vain juuri kukaan ei tainnut sitä nähdä; kehotan vahvasti kaikkia lukijoitani raivaamaan kalentereistaan leffan yhden ja ainoan näytösslotin (la 26.9. klo 21) vapaaksi, siinä määrin harvinainen tilaisuus on kyseessä. (Kts. myös erillinen artikkelini elokuvasta)

SUNRISE (Partho Sen-Gupta, 2014)

Saksassa (jossa elokuva on päässyt erinomaisen, etenkin aasialaisen elokuvan alalla korvaamattoman Rapid Eye -yhtiön toimesta teatterilevitykseen) järjestään neljän ja viiden tähden kritiikkejä kerännyt, intialaisen Partho Sen-Guptan (s. 1965) sateen ja neonvalojen kyllästämä, todellisuutta ja päähenkilön tajunnansisältöjä sekoittava hyytäväaiheinen neo-noir saattaa hyvin olla yksi tämän vuoden festivaalin todellisia salalöytöjä - joka olisi ilman ohjelmiston syvägooglailua voinut mennä kokonaan ohi! Todella kovat odotukset.

Myös kiinnostaa: Alex Ross Perryn molemmat elokuvat, Kitanon ja Apichatpong Weerasethakulin uudet, Abel Ferraran ja Willem Dafoen PASOLINI, taiwanilaisen Lee Chungin genresekoitelma THE LAUNDRYMAN, rahtilaivaan sijoittuva kummitus-/psykotrilleri IVY (Tolga Karaçelik), etiopialainen post-apo-scifi CRUMBS (Miguel Llansó), indieveteraani Hal Hartleyn joukkorahoitettu NED RIFLE, Yorgos Lanthimosin tähtisalaatti THE LOBSTER, Mia Hansen-Løven jo kahdesti missaamani EDEN, tämän vuoden slaavilaisista synkistelyistä lupaavimmalta vaikuttava (tammikuussa näkemäni THESE ARE THE RULES on nimittäin jo lähes kokonaan unohtunut mielestä, samoin kuin Juri Bykovin pari vuotta sitten nähdyt kaksi harmillisen keskinkertaista leffaa) kroatialainen THE REAPER (Zvonimir Jurić), Márton Jelinkón uusi indietrilleri LUNASTUS, Bill Condonin MR. HOLMES, periaatteessa kaikki japanilaiset uutuudet, jne. jne. jne.

Espoo Ciné 2015: tärppejä

Vuosi sitten ensimmäinen blogipostaukseni oli valikoima suosituksia Espoo Cinén tuolloin poikkeuksellisen kiinnostavasta ohjelmistosta, ja vaikka monia hartaasti toivomiani elokuvia (itkeskelen näitä sitten vuodenvaihteen yhteenvedossa) tämän vuoden valikoimasta puuttuukin, ei ole lahjahevosen suuhun katsominen tälläkään kertaa. Jätän tästä blogin linjan mukaisesti pois kaikkein ilmiselvimmät ja teatterilevitykseen tulevat elokuvat ja esittelen (hyvin) lyhyesti muutamia jo hyväksi havaitsemiani (kolme ensimmäiseksi mainittua) sekä itselleni kiinnostavimpia uutuuksia tämän vuoden tarjonnasta. Pitemmittä puheitta: 

GOODNIGHT MOMMY (Veronika Franz & Severin Fiala, 2014)

Ulrich Seidlin puolison ja hänen ystävänsä ensimmäinen ohjaustyö
on aidosti epämiellyttävää katsottavaa, mutta samalla niin ovelasti
rakennettu että se tekee mieli nähdä välittömästi toistamiseen (minkä
teinkin, eikä leffan vaikutus heikentynyt yhtään). Kirjoitin ensimmäisen
katselukerran vaikutelmia Tromssan festivaaliraportissani. Suosittelen
ohjaajaparin haastatteluja Film Commentissa ja Eye For Filmissä.

IN THE BASEMENT (Ulrich Seidl, 2014)

Itävallan ykkösohjaaja jatkaa Euroopan psyyken maanalaisten kerrosten
kaivelua - tällä kertaa käydään ihan kirjaimellisesti kurkkaamassa mitä
kaikkea vekkulia löytyy itävaltalaisten kellareista, Seidlille ominaisella
myötätunnon ja huvittuneisuuden sekoituksella. Ehdottomasti kannattaa
tsekata myös Constantin Wulffin uusi dokumentti ohjaajasta, joka
näytetään kätevästi ennen molempia tämän elokuvan näytöksiä.

THE SECOND GAME (Corneliu Porumboiu, 2014)

Kokonaisuudessaan ohjaajan ja tämän jalkapallotuomarina toimineen isän
historiallisen tapahtumaköyhää jalkapallomatsia katsoessa äänitetystä
kommentaarista koostuva teos ei välttämättä sovellu "kaikille", mutta on
paljon mielenkiintoisempi kuin moinen kuvailu antaisi odottaa - ja kuluneen
VHS-kuvanlaadun miltei abstrahoima, hiljalleen lumipyryyn peittyvä
jalkapallokenttä toimii sellaisenaan kiehtovana visuaalisena kokemuksena.



ALLELUIA (Fabrice Du Welz, 2014) 

Taitava belgialainen genreohjaaja Du Welz varmisti paikkansa Euroopan
lupaavimpien genreohjaajien joukossa viimeistään hienolla DON'T LOOK
NOW -versiollaan VINYAN (2008); uusi mielipiteitä väkivaltaisesti jakanut
leffa jatkaa ohjaajalle läheistä hullun rakkauden teemaa ammentaen
"Honeymoon Killers" -pariskunnan tarinasta (välittömänä inspiraationa ei
Leonard Kastlen klassikko vaan Arturo Ripsteinin DEEP CRIMSON).
Daniel Kasmanin toimittama erinomainen haastattelu Mubi Notebookissa.

MY FRIEND VICTORIA (Jean-Paul Civeyrac, 2014)

Lyhytikäisen La lettre du cinéma -lehden ja myöhemmin Les Films Pelléas
-yhtiön ympärille muodostuneeseen kriitikko-ohjaajien piiriin (Axelle Ropert,
Serge Bozon, J-C. Fitoussi) löyhästi liittyvä Jean-Paul Civeyrac (s. 1964)
tunnetaan unensekaisista ja arvoituksellisista, usein nuoria kuvaavista
elokuvistaan (mm. Espoossa 2011 nähty DES FILLES EN NOIR). Ainakin
näennäisesti realistisempi uutuus perustuu Doris Lessingin novelliin.
Ohjaajan haastattelu Film Commentissa.

LA SAPIENZA (Eugène Green, 2014)

Päälle viisikymppisenä ohjaajanuran aloittaneen ranskalaistuneen
newyorkilaisherra Greenin THE PORTUGUESE NUN (2009) oli yksi
parhaita viime vuonna (ja taatusti omaperäisimpiä koskaan) näkemiäni
elokuvia, ja siitä asti olen odottanut tilaisuutta päästä näkemään tämän.
Greenin antinaturalistinen, kirjallinen ja hengelliseen taipuvainen taide
hakee epäajanmukaisuudessaan vertaistaan, ja juuri siksi aukoo uusia
uria eurooppalaisessa nykyelokuvassa. Haastis Film Commentissa.

Myös kiinnostaa kuuntelemisen arvoisena pitämäni Jaimey Fisherin viimevuotisessa Locarno-raportissaan kehumat A BLAST (Syllas Tzoumerkas, 2014) ja DANCING ARABS (Eran Riklis, 2014); loistavan Ariane Labedin (ATTENBERG) tähdittämät kaksi leffaa, Claire Denis'n WHITE MATERIALin käsikirjoitustyöhön osallistuneen Lucie Borleteaun FIDELIO: ALICE'S JOURNEY ja Aleksandar Hemonin kirjoittama LOVE ISLAND (feat. Franco Nero); Feo Aladagin INBETWEEN WORLDS, pääosassaan aina loistava Ronald Zehrfeld (BARBARA, PHOENIX, FINSTERWORLD ja puolen tusinaa Dominik Grafin elokuvaa); pääasiassa näyttelijöiden perusteella myös David Ruehmin vampyyri-psykoanalyysikomedia THERAPY FOR A VAMPIRE (Jeanette Hain vampyyrina) ja Marina Eibl-Eidesfeldtin debyytti THE SPIDERWEBHOUSE (katson periaatteessa mitä tahansa mihin Sylvie Testud on sekaantunut edes sivuosatyönä); sekä näyttelijästä (THE COUNTERFEITERS) ohjaajaksi muutaman vuoden takaisella hyvin tehdyllä, mutta pikkuisen plaisulla ATMENilla siirtyneen Karl Markovicsin uusi SUPERWORLD ja Gabriele Salvatoresin nuortensarjaan sijoitettu erilainen supersankarielokuva (lohdutukseksi, kun Thomas Salvadorin VINCENT jäi saamatta...) THE INVISIBLE BOY. Tässä vain pikavilkaisulla kiinnostavimmat teatterilevityksen ulkopuolelle jäävästä valikoimasta - tarkempi tutkimus paljastaisi jälleen varmasti lisääkin enemmän tai vähemmän mielenkiintoista, mutta jo näiden sovittamisessa aikatauluun ja budjettiin tullee ongelmia. Lisää näistä ja mahdollisesti muista näkemistäni leffoista festivaalin aikana.

Espoo Ciné 2014: tärppejä, osa 2

BAAL
Volker Schlöndorff, 1970

Vuoden historiallinen vahvistus, Bertolt Brechtin hulttiorunoilijan seikkailuista kertovaan esikoisnäytelmään perustuva ja kirjailijan lesken välittömästi esityskieltoon asettama BAAL on epäilemättä Espoon tämän vuoden "jos käyt katsomassa vain yhden elokuvan" -nimike vailla kilpailijaa - sen takaa jo pelkkä alkujakso, jossa nuori nahkatakkiin sonnustautunut Fassbinder talsii katkeamattomassa otoksessa pellon poikki samalla kun puhelaulaa ääniraidalla Klaus Doldingerin säveltämää krautfolk-versiota Brechtin "Baalin koraalista". Ei hitossa tämä tarvitse sen enempiä perusteluja.

Näytösajat: su 24.8. 20:15 @ Kino Tapiola // ti 26.8. 21:15 @ Sello 5

LIFE OF RILEY (Aimer, boire et chanter)
Alain Resnais, 2014

Berliinin pressinäytöksessä tiemmä ennätysmäärän uloskävelyjä aiheuttanut, maaliskuussa 91-vuotiaana kuolleen mestariohjaajan viimeiseksi jäänyt elokuva yhdistää kiteyttää erinomaisesti hänen tuotantonsa teemat ja menee nerokkaassa ja alleviivatussa teatraalisuudessaan takuuvarmasti yli sekä hilseen että ärsytyskynnyksen jokaiselta "elokuvallisuuden" alttarilla palvovalta leffasnobilta (ylivoimaisesti huvittavin kommentti Indiewiren arviosta: "elokuvan viat vihlovat erityisesti viimeisten minuuttien aikana, kun ihan oikea kraanaotos tuo mukaan heikoimman häivähdyksen oikeaa elokuvantekoa ja ohjauksellista näkemystä") - samoin kuin harkitussa kepeydessään jokaiselta painavia keskustelunaiheita näytöstensä väliin kaipaavalta pikkuporvarilta... Mutta Resnais, joka on viimeiset 60 vuotta järjestelmällisesti uudelleenmääritellyt koko "elokuvallisen" merkitystä, tekee tismalleen mitä tykkää, ja tekee sen tässä loistavassa elokuvassa tismalleen yhtä mestarillisesti kuin aina ennenkin. Kepeät mullat.

Näytösajat: ma 25.8. 17:00 @ Kino Tapiola // la 30.8. 15:15 @ Sello 5

WHEN EVENING FALLS ON BUCHAREST OR METABOLISM (Când se lasă seara peste Bucureşti sau metabolism)

Corneliu Porumboiu, 2013

Viimevuotisen masentavan tarjonnan vastapainoksi taas onneksi kekseliäämpää romanialaista elokuvaa; Espoossahan on viime vuosina nähty sellaisia aliarvostettuja mestariteoksia kuin Cristi Puiun AURORA ja Radu Juden EVERYBODY IN MY FAMILY, mutta viime vuonna sekä Espoossa että Helsingissä kallistuttiin Berliinissä menestyvän ja helposti markkinoitavan arkimiserabilismin kannalle (CHILD'S POSE ja AN EPISODE IN THE LIFE OF AN IRON PICKER), vaikka mielenkiintoisempaakin olisi ollut tarjolla - esim. Puiun Rohmer-tribuutti THREE INTERPRETATION EXERCISES, Tudor Cristian Jurgiun Ozu-vaikutteinen THE JAPANESE DOG, sekä tosiaankin tämä, vuotta julkaisunsa jälkeen Suomeen saapuva nimihirviö. Porumboiun tyyli on hidastempoinen, joidenkin mielestä kuiva ja teoreettinen, mutta pitkien ottojen absurdi huumori, ohjaajan itseironinen ote sekä loistava dialogi ja näyttelijät (CHILD'S POSEn pääosasta tuttu Bogdan Dumitrache pääosassa nahjusmaisena elokuvaohjaajana) ja elokuvan lyhyt kokonaiskesto (89 min) tekevät tästä omassa lajissaan verrattain helposti suositeltavan; varoitettakoon kuitenkin lääketieteellisille yksityiskohdille kaikkein yliherkimpiä elokuvaan sujautetusta mahdollisesti epämiellyttävästä dokumenttimateriaalista (joka tietysti viipyy kankaalla yhtä kärsivällisen pitkään kuin kaikki muukin!).

 Näytösajat: ti 26.8. 21:30 @ Louhisali // la 30.8. 19:45 @ Louhisali

BLIND
Eskil Vogt, 2014

Ennakkoluuloni sekä pohjoismaista elokuvaa yleisesti että "käsikirjoittajien elokuvia" kohtaan johti tämän käsikirjoittaja Eskil Vogtin Berliinissä palkitun esikoisohjauksen skippaamiseen Kööpenhaminassa - mikä sittemmin harmitti kun festarivuoden edetessä alkoi tipahdella innostuneita kritiikkejä monelta suunnalta; eikä nimimuistiin ollut jäänyt että kyseinen Vogt oli kirjoittamassa Joachim Trierin molempia pitkiä elokuvia (REPRISE ja OSLO 31. AUGUST) - siis viime vuosien ylivoimaisesti kovinta pohjoismaista elokuvaa: synopsiksen perusteella tosin edelleen hieman jännittää tuo käsikirjoituspuoli (subjektiivisen ja objektiivisen välillä heittelevän filmin on kuvattu lähenevän oikukkuudessaan Gondryaanisia tasoja), mutta pelkästään miehen tähänastiset meriitit sijoittavat tämän kirkkaasti pakko nähdä -osastoon. Mukana myös tämän vuoden R&A:ssa.

Näytösajat: ma 25.8. 21:00 @ Louhisali // ti 26.8. 15:15 @ Sello 4 // la 30.8. 19:00 @ Sello 5

Lisäksi kiinnostaa ainakin Sophie Fillières'n ARRÊTE OU JE CONTINUE (sama pääosapari, Mathieu Amalric ja Emmanuelle Devos, kuin Arnaud Desplechinin klassikossa COMMENT JE ME SUIS DISPUTÉ...); eurooppalaiset esikoispitkät, Bas Devosin VIOLET ja Rodrigo Sorogoyenin sissivoimin tehty STOCKHOLM; Sodankylässä ohi livahtaneen Alice Rohrwacherin THE WONDERS; Götz Spielmannin (REVANCHE) uutuusdraama OCTOBER NOVEMBER, jonka pääosassa Assayasin CARLOSista tuttu Nora von Waldstätten; kahdella 1960-luvun parhaista leffoista paikkansa Pantheonissa lunastaneen John Boormanin uutuus QUEEN AND COUNTRY; sekä islantilaisen Benedikt Erlingssonin OF HORSES AND MEN, ainoa elokuva joka oli tänä vuonna kaikkien kolmen kotimaisen ison festarin ohjelmistossa (koska yhdistelmä hevoset + Islanti = idioottivarma yleisömenestys?)... ja epäilemättä mukana on taas jokunen helmi joista tulee lukeneeksi vasta jälkikäteen, mutta eiköhän näissäkin jo riitä ehtimistä. (Korjaus 25.8.: myös Cannes-menestyksen siivittämä THE WONDERS on tänä vuonna päätynyt kaikkien kolmen festivaalin ohjelmistoon, mikä on jonkinmoinen saavutus verrattain omalaatuiselta ja kärsivällisyyttä vaativalta elokuvalta)