Kun itävaltalaisen Götz Spielmannin (s. 1961) uusin elokuva ilmoittaa syksyisen otsikkonsa Feldmanin myöhäisen pianoteoksen TRIADIC MEMORIESin arvoituksellisten sointujen säestyksellä, sekä elokuvan teema että tempo käyvät välittömästi selväksi. Mutta aivan kuten Feldmanin parhaimmillaan päälle neljätuntiset (Spielmannin elokuva sentään kestää vain vajaat kaksi tuntia) ja äärimmäisen staattiset sävellykset, OCTOBER NOVEMBER vaatii vastaanottajaltaan tiettyä mielenlaatua ja ennakkoluulottomuutta. Juoni on hyvin yksinkertainen, lähes olematon: alppimajatalon vanhan omistajan sairaus pakottaa tämän tyttäret, Berliinin muuttaneen Sonjan (Olivier Assayasin CARLOSissa vakuuttanut tunnistettavapiirteinen Nora von Waldstätten) ja vanhaa isäänsä suljettuun majataloon hoitamaan jääneen Verenan (Spielmannin edellisessä REVANCHEssa näytellyt Ursula Strauss) kohtaamaan toisensa, itsensä ja elämän rajallisuuden. Tarina kerrotaan enimmäkseen vähäeleisellä kuvakielellä, luonnonvalossa ja staattisella kameralla (Martin Gschlachtin kamera taltioi mieleenjääviä kuvia sekä pimeän majatalon käytäviltä että sitä ympäröivistä huikeista maisemista), lukuunottamatta muutamia hyvin perusteltuja yllättäviä poikkeamia (joita osoituksena elokuvakriitikoiden loputtomasta kekseliäisyydestä eräs arvioija veikkasi elokuvan tekijöiden epätoivoiseksi yritykseksi elävöittää aneemiseksi kokemaansa elokuvaa!).
OCTOBER NOVEMBERin näennäinen vaatimattomuus onkin saanut monet kriitikot suhtautumaan siihen melko innottomasti, pääasiallisena syynä (nuivalle vastaanotolle usein tyypillinen) perusteeton vertaaminen tekijän aiempiin töihin, tässä tapauksessa nimenomaan menestysjännäri REVANCHEen, sillä miehen aikaisempia elokuvia ei ulkomailla juuri tunneta. Cinema Scopen yllämainittu arvioija totesi elokuvasta puuttuvan "näkemystä", "jännitettä" ja Spielmannin "aikaisempien draamojen" (eli REVANCHEn) "väkevyyttä" (tuo hirvittävä klisee, jonka käyttämistä itseään kunnioittavan elokuvakriitikon soisi välttävän); yrittäessään lukea OCTOBER NOVEMBERia nimenomaan ihmissuhdedraamana hän näkee elokuvaa leimaavan inertian ja vähäeleisyyden heikkoutena. Indiewiren arvioija tekee saman virheen, odottaen elokuvalta REVANCHEn kaltaisia yllätyskäänteitä jopa siinä määrin että katsoo Spielmannin epäonnistuneen kun "suuren salaisuuden" paljastuminen tämän elokuvan puolivälissä ei teekään katsojaan "toivottua vaikutusta". Senses of Cineman Darren Hughes osoittaa omassa artikkelissaan käsittäneensä molempien elokuvien teemat ja tarkoituksen paremmin: ne ovat "oleellisesti samanlaiset, identtiset sekä elokuvallisissa että metafyysisissä kiinnostuksenkohteissaan... OCTOBER NOVEMBER on goottilainen tarina 1700-luvun moodissa, elokuva pitkään tukahdutetusta halusta ja psykologisesta kaaoksesta". Spielmann itse tiivistää elokuvan teeman valaisevassa haastattelussa: "kysymys identiteetistä... todellisen identiteettinsä etsiminen on mielekästä ainoastaan kun elämän suurin varmuus - sen päättyminen - otetaan lukuun". Molemmat sisaret ovat tulleet omissa elämissään käännekohtaan, jossa joutuvat kysymään itseltään keitä ovat ja elävätkö he sitä elämää jota haluavat, ja läheisen poismeno konkretisoi heille sen tosiasian että toista mahdollisuutta ei ole tulossa.
Elokuvaa otsikoivan vuodenajan kylmän kirpeän ilman voi miltei aistia viimeisessä otoksessa, sisarusten kohdatessa hämärtyvässä illassa puisella keinulla, isänsä kuolinvuoteen äärellä koetun ymmärryksen tilapäisesti yhdistäminä, mutta omien elämänkohtaloidensa epäilemättä pian uudelleen erottamina. Kuva sammuu, mutta ympäristön äänet jatkuvat sekoittuen ääniraidalle palanneeseen Feldmanin musiikkiin. Valitettavasti valtaosalla torstain näytöksen runsaslukuisesta yleisöstä ei ollut paria minuuttia aikaa jäädä pohtimaan rauhassa näkemäänsä ja kuulemaansa, ja hauras äänimaisema jäi kieltämättä sopivan symbolisesti väkijoukon poistumishälyn jalkoihin.
OCTOBER NOVEMBER Espoo Cinéssä vielä sunnuntaina 31.8. Näytös on Sellossa klo 12:00.
Lokakuussa ilmestyvällä saksalaisella DVD/Blu-ray-julkaisulla ei valitettavasti ole englanninkielistä tekstitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti