BAALVolker Schlöndorff, 1970
Vuoden historiallinen vahvistus, Bertolt Brechtin hulttiorunoilijan seikkailuista kertovaan esikoisnäytelmään perustuva ja kirjailijan lesken välittömästi esityskieltoon asettama BAAL on epäilemättä Espoon tämän vuoden "jos käyt katsomassa vain yhden elokuvan" -nimike vailla kilpailijaa - sen takaa jo pelkkä alkujakso, jossa nuori nahkatakkiin sonnustautunut Fassbinder talsii katkeamattomassa otoksessa pellon poikki samalla kun puhelaulaa ääniraidalla Klaus Doldingerin säveltämää krautfolk-versiota Brechtin "Baalin koraalista". Ei hitossa tämä tarvitse sen enempiä perusteluja.
Näytösajat: su 24.8. 20:15 @ Kino Tapiola // ti 26.8. 21:15 @ Sello 5
Alain Resnais, 2014
Berliinin pressinäytöksessä tiemmä ennätysmäärän uloskävelyjä aiheuttanut, maaliskuussa 91-vuotiaana kuolleen mestariohjaajan viimeiseksi jäänyt elokuva yhdistää kiteyttää erinomaisesti hänen tuotantonsa teemat ja menee nerokkaassa ja alleviivatussa teatraalisuudessaan takuuvarmasti yli sekä hilseen että ärsytyskynnyksen jokaiselta "elokuvallisuuden" alttarilla palvovalta leffasnobilta (ylivoimaisesti huvittavin kommentti Indiewiren arviosta: "elokuvan viat vihlovat erityisesti viimeisten minuuttien aikana, kun ihan oikea kraanaotos tuo mukaan heikoimman häivähdyksen oikeaa elokuvantekoa ja ohjauksellista näkemystä") - samoin kuin harkitussa kepeydessään jokaiselta painavia keskustelunaiheita näytöstensä väliin kaipaavalta pikkuporvarilta... Mutta Resnais, joka on viimeiset 60 vuotta järjestelmällisesti uudelleenmääritellyt koko "elokuvallisen" merkitystä, tekee tismalleen mitä tykkää, ja tekee sen tässä loistavassa elokuvassa tismalleen yhtä mestarillisesti kuin aina ennenkin. Kepeät mullat.
Näytösajat: ma 25.8. 17:00 @ Kino Tapiola // la 30.8. 15:15 @ Sello 5
Corneliu Porumboiu, 2013
Viimevuotisen masentavan tarjonnan vastapainoksi taas onneksi kekseliäämpää romanialaista elokuvaa; Espoossahan on viime vuosina nähty sellaisia aliarvostettuja mestariteoksia kuin Cristi Puiun AURORA ja Radu Juden EVERYBODY IN MY FAMILY, mutta viime vuonna sekä Espoossa että Helsingissä kallistuttiin Berliinissä menestyvän ja helposti markkinoitavan arkimiserabilismin kannalle (CHILD'S POSE ja AN EPISODE IN THE LIFE OF AN IRON PICKER), vaikka mielenkiintoisempaakin olisi ollut tarjolla - esim. Puiun Rohmer-tribuutti THREE INTERPRETATION EXERCISES, Tudor Cristian Jurgiun Ozu-vaikutteinen THE JAPANESE DOG, sekä tosiaankin tämä, vuotta julkaisunsa jälkeen Suomeen saapuva nimihirviö. Porumboiun tyyli on hidastempoinen, joidenkin mielestä kuiva ja teoreettinen, mutta pitkien ottojen absurdi huumori, ohjaajan itseironinen ote sekä loistava dialogi ja näyttelijät (CHILD'S POSEn pääosasta tuttu Bogdan Dumitrache pääosassa nahjusmaisena elokuvaohjaajana) ja elokuvan lyhyt kokonaiskesto (89 min) tekevät tästä omassa lajissaan verrattain helposti suositeltavan; varoitettakoon kuitenkin lääketieteellisille yksityiskohdille kaikkein yliherkimpiä elokuvaan sujautetusta mahdollisesti epämiellyttävästä dokumenttimateriaalista (joka tietysti viipyy kankaalla yhtä kärsivällisen pitkään kuin kaikki muukin!).
Viimevuotisen masentavan tarjonnan vastapainoksi taas onneksi kekseliäämpää romanialaista elokuvaa; Espoossahan on viime vuosina nähty sellaisia aliarvostettuja mestariteoksia kuin Cristi Puiun AURORA ja Radu Juden EVERYBODY IN MY FAMILY, mutta viime vuonna sekä Espoossa että Helsingissä kallistuttiin Berliinissä menestyvän ja helposti markkinoitavan arkimiserabilismin kannalle (CHILD'S POSE ja AN EPISODE IN THE LIFE OF AN IRON PICKER), vaikka mielenkiintoisempaakin olisi ollut tarjolla - esim. Puiun Rohmer-tribuutti THREE INTERPRETATION EXERCISES, Tudor Cristian Jurgiun Ozu-vaikutteinen THE JAPANESE DOG, sekä tosiaankin tämä, vuotta julkaisunsa jälkeen Suomeen saapuva nimihirviö. Porumboiun tyyli on hidastempoinen, joidenkin mielestä kuiva ja teoreettinen, mutta pitkien ottojen absurdi huumori, ohjaajan itseironinen ote sekä loistava dialogi ja näyttelijät (CHILD'S POSEn pääosasta tuttu Bogdan Dumitrache pääosassa nahjusmaisena elokuvaohjaajana) ja elokuvan lyhyt kokonaiskesto (89 min) tekevät tästä omassa lajissaan verrattain helposti suositeltavan; varoitettakoon kuitenkin lääketieteellisille yksityiskohdille kaikkein yliherkimpiä elokuvaan sujautetusta mahdollisesti epämiellyttävästä dokumenttimateriaalista (joka tietysti viipyy kankaalla yhtä kärsivällisen pitkään kuin kaikki muukin!).
Näytösajat: ti 26.8. 21:30 @ Louhisali // la 30.8. 19:45 @ Louhisali
BLIND
Eskil Vogt, 2014
Ennakkoluuloni sekä pohjoismaista elokuvaa yleisesti että "käsikirjoittajien elokuvia" kohtaan johti tämän käsikirjoittaja Eskil Vogtin Berliinissä palkitun esikoisohjauksen skippaamiseen Kööpenhaminassa - mikä sittemmin harmitti kun festarivuoden edetessä alkoi tipahdella innostuneita kritiikkejä monelta suunnalta; eikä nimimuistiin ollut jäänyt että kyseinen Vogt oli kirjoittamassa Joachim Trierin molempia pitkiä elokuvia (REPRISE ja OSLO 31. AUGUST) - siis viime vuosien ylivoimaisesti kovinta pohjoismaista elokuvaa: synopsiksen perusteella tosin edelleen hieman jännittää tuo käsikirjoituspuoli (subjektiivisen ja objektiivisen välillä heittelevän filmin on kuvattu lähenevän oikukkuudessaan Gondryaanisia tasoja), mutta pelkästään miehen tähänastiset meriitit sijoittavat tämän kirkkaasti pakko nähdä -osastoon. Mukana myös tämän vuoden R&A:ssa.
Lisäksi kiinnostaa ainakin Sophie Fillières'n ARRÊTE OU JE CONTINUE (sama pääosapari, Mathieu Amalric ja Emmanuelle Devos, kuin Arnaud Desplechinin klassikossa COMMENT JE ME SUIS DISPUTÉ...); eurooppalaiset esikoispitkät, Bas Devosin VIOLET ja Rodrigo Sorogoyenin sissivoimin tehty STOCKHOLM; Sodankylässä ohi livahtaneen Alice Rohrwacherin THE WONDERS; Götz Spielmannin (REVANCHE) uutuusdraama OCTOBER NOVEMBER, jonka pääosassa Assayasin CARLOSista tuttu Nora von Waldstätten; kahdella 1960-luvun parhaista leffoista paikkansa Pantheonissa lunastaneen John Boormanin uutuus QUEEN AND COUNTRY; sekä islantilaisen Benedikt Erlingssonin OF HORSES AND MEN, ainoa elokuva joka oli tänä vuonna kaikkien kolmen kotimaisen ison festarin ohjelmistossa (koska yhdistelmä hevoset + Islanti = idioottivarma yleisömenestys?)... ja epäilemättä mukana on taas jokunen helmi joista tulee lukeneeksi vasta jälkikäteen, mutta eiköhän näissäkin jo riitä ehtimistä. (Korjaus 25.8.: myös Cannes-menestyksen siivittämä THE WONDERS on tänä vuonna päätynyt kaikkien kolmen festivaalin ohjelmistoon, mikä on jonkinmoinen saavutus verrattain omalaatuiselta ja kärsivällisyyttä vaativalta elokuvalta)
Eskil Vogt, 2014
Ennakkoluuloni sekä pohjoismaista elokuvaa yleisesti että "käsikirjoittajien elokuvia" kohtaan johti tämän käsikirjoittaja Eskil Vogtin Berliinissä palkitun esikoisohjauksen skippaamiseen Kööpenhaminassa - mikä sittemmin harmitti kun festarivuoden edetessä alkoi tipahdella innostuneita kritiikkejä monelta suunnalta; eikä nimimuistiin ollut jäänyt että kyseinen Vogt oli kirjoittamassa Joachim Trierin molempia pitkiä elokuvia (REPRISE ja OSLO 31. AUGUST) - siis viime vuosien ylivoimaisesti kovinta pohjoismaista elokuvaa: synopsiksen perusteella tosin edelleen hieman jännittää tuo käsikirjoituspuoli (subjektiivisen ja objektiivisen välillä heittelevän filmin on kuvattu lähenevän oikukkuudessaan Gondryaanisia tasoja), mutta pelkästään miehen tähänastiset meriitit sijoittavat tämän kirkkaasti pakko nähdä -osastoon. Mukana myös tämän vuoden R&A:ssa.
Näytösajat: ma 25.8. 21:00 @ Louhisali // ti 26.8. 15:15 @ Sello 4 // la 30.8. 19:00 @ Sello 5
Lisäksi kiinnostaa ainakin Sophie Fillières'n ARRÊTE OU JE CONTINUE (sama pääosapari, Mathieu Amalric ja Emmanuelle Devos, kuin Arnaud Desplechinin klassikossa COMMENT JE ME SUIS DISPUTÉ...); eurooppalaiset esikoispitkät, Bas Devosin VIOLET ja Rodrigo Sorogoyenin sissivoimin tehty STOCKHOLM; Sodankylässä ohi livahtaneen Alice Rohrwacherin THE WONDERS; Götz Spielmannin (REVANCHE) uutuusdraama OCTOBER NOVEMBER, jonka pääosassa Assayasin CARLOSista tuttu Nora von Waldstätten; kahdella 1960-luvun parhaista leffoista paikkansa Pantheonissa lunastaneen John Boormanin uutuus QUEEN AND COUNTRY; sekä islantilaisen Benedikt Erlingssonin OF HORSES AND MEN, ainoa elokuva joka oli tänä vuonna kaikkien kolmen kotimaisen ison festarin ohjelmistossa (koska yhdistelmä hevoset + Islanti = idioottivarma yleisömenestys?)... ja epäilemättä mukana on taas jokunen helmi joista tulee lukeneeksi vasta jälkikäteen, mutta eiköhän näissäkin jo riitä ehtimistä. (Korjaus 25.8.: myös Cannes-menestyksen siivittämä THE WONDERS on tänä vuonna päätynyt kaikkien kolmen festivaalin ohjelmistoon, mikä on jonkinmoinen saavutus verrattain omalaatuiselta ja kärsivällisyyttä vaativalta elokuvalta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti