Espoo Cinén ohjelmistoon on tänä vuonna päätynyt huomattavasti mielenkiintoisempaa ainesta kuin viime vuonna, vaikkei kokonaisuus innostavuudessaan ihan viime vuosista parhaiden (2010-2012) tasolle ylläkään; viime vuoden poikkeuksellisen tylsän ohjelman tämä kuitenkin pesee mennen tullen. Netistä löytyvät ennakkojutut ovat keskittyneet pitkälti epäilemättä teatterilevitykseenkin tulevien lippulaivaleffojen (Allen, Assayas, Folman) sekä Un Certain Regard -voittaja WHITE GODin mehusteluun, vaikka ohjelmistossa olisi ilmeisempääkin innostuksen aihetta, joista useimpia ei taatusti ainakaan Suomessa pääse valkokankaalta näkemään. Tässä muutamia suosituksia.
Maria Speth, 2014
Saksalaisen nykyelokuvan ylivoimaisesti relevanteimmasta ulosannista vastaava ns. "Berliinin koulukunta" on viime vuosina ollut Espoossa edustettuna vähintään yhdellä leffalla per vuosi (poikkeuksena viime vuosi, jolloin ei tosin Thomas Arslanin kiinnostavan westernpastissi GOLDin lisäksi tainnut tuohon sangen löyhään kollektiiviin luetuilta ohjaajilta mitään ilmestyäkään): 2012 nähtiin Suomen ensi-iltana Christian Petzoldin BARBARA sekä järisyttävä DREILEBEN-trilogia; 2011 Ulrich Köhlerin mystinen SCHLAFKRANKHEIT; 2010 Angela Schanelecin ORLY ja 2009 kaksi "koulun" mestariteoksista, Petzoldin JERICHOW sekä Maren Aden ALLE ANDEREN. Berliiniläisistä menestyneimmän Petzoldin PHOENIX ei olisi tainnut Espooseen ehtiäkään (maailmanensi-ilta on Toronton festivaalilla syyskuussa), ja Benjamin Heisenbergin ÜBER-ICH UND DUn saksalainen psykoanalyysihuumori ei ilmeisesti naurattanut valintaraatia, mutta sentään ohjelmistoon on valikoitunut tämä, lähinnä muutaman vuoden takaisesta MADONNEN-elokuvastaan tunnetun Maria Spethin
Näytösajat: ma 25.8. 21:15 @ Tapiolasali // la 30.8. 18:00 @ Sello 4
Nils Malmros, 2013
Kotimaansa ulkopuolella tuntematon tanskalaismestari Nils Malmros (aiemmasta tuotannosta vain muutaman vuoden takainen KÆRESTESORGER on helposti löydettävissä Suomessa - ja sekin Netflixistä - muuten joutuu turvautumaan tanskalaisiin DVD-julkaisuihin) on aiemminkin tehnyt omaelämäkerrallisia elokuvia, mutta tämä hänen uusimpansa lienee toistaiseksi intiimein: aiheena on henkilökohtainen katastrofi vuodelta 1984, jolloin Malmrosin syvään masennukseen ja psykoosiin vajonnut vaimo surmasi pariskunnan yhteisen lapsen. Tragedian läpikäyntiä ja lopullista ylipääsemistä kuvaava elokuva on jakanut mielipiteitä ja sitä on kuulemma haukuttu erityisesti USA:ssa, mutta kotimaassaan ja eurooppalaisilla festivaaleilla se on saanut loistavan vastaanoton. Olaf Möller kuratoi tämän vuoden Rotterdamin festivaaleille kokonaisen Malmros-retrospektiivin, jonka saatesanoissa hän tiivisti syyn (monen muunkin) ohjaajan kansainväliseen tuntemattomuuteen: "aina löytyy joku muodikkaampi, uskaltavampi, provokatiivisempi, eksentrisempi, tai, suoraan sanottuna: ilmeisempi, joka nostetaan sen sijaan esille". Iso hatunnosto Espoo Cinélle tästä ennakkoluulottomasta hankinnasta, joka epäilemättä ansaitsee paikkansa festivaalin "Haaste"-nimisessä ohjelmaosastossa.
Näytösajat: su 24.8. 11:45 @ Kino Tapiola // ti 26.8. 21:00 @ Tapiolasali
MY NAME IS HMMM... (Je m'appelle hmmm...)Agnès Troublé, 2013
Tämän vuoden tarjonnan ennalta-arvaamattomin jokeri; elokuva-alalla jo pitkään mesenoineen, etenkin mielipiteitä jakavien projektien (mm. Noé, Korine, Denis) suojelijana tunnetun muoti-suunnittelija agnès b.:n debyyttiohjaus kiinnostaa jo tietyn outsider-aspektinsa ansiosta - ohjaajalla kun ei ilmeisesti ole muuta kokemusta tai koulutusta kuin jonkinasteinen cinefiilin henkilöhistoria (joka tosin tietty perinteisesti on paras elokuvakoulu) - mutta kun krediiteistä löytyy vielä sellaisia nimiä kuin Claire Denis'n vakioyhteistyökumppanina tunnettu käsikirjoittaja Jean-Pol Fargeau sekä aina loistava Sylvie Testud, edes jonkinlainen perustaso lienee taattu. Leffa on polarisoinut mielipiteitä maailmalla äärimmäisellä tavalla - jälleen etenkin Yhdysvalloissa ja kotimaansa valtamediassa se on saanut kylmää kyytiä, mutta monet kriitikot ovat pitäneet sitä vähintäänkin mielenkiintoisena tai jopa yllättävän hyvänä. Film Commentin nettiversiossa on hyvä haastattelu, josta käy ilmi ainakin yksi asia: että elokuvasta tuli juuri sellainen kuin ohjaaja halusikin.
Näytösajat: ma 25.8. 16:45 @ Louhisali // to 28.8. 21:00 @ Kino Tapiola
Philippe Garrel, 2013
Samaan aikaan sattuneen jenkkijulkaisun seurauksena ei ole viimeisen parin viikon aikana kulunut lähes päivääkään Facebookissa tai Twitterissä ilman yhtä tai toista ylistävää kritiikkiä tästä ranskalaisen post-uuden aallon veteraani Garrelin uusimmasta ohjauksesta. Olennaisesti omaelämäkerrallisista (tässäkin elokuvassa ohjaajan poika Louis näyttelee edesmenneeseen isoisäänsä Maurice Garreliin perustuvaa henkilöhahmoa), koruttoman naturalistisista (yleensä myös mustavalkoisista) ja dialogipainotteisista leffoistaan tunnetun Garrelin uutuus on todennäköisesti "lisää samaa", mutta kun tuo "sama" on jo kauan sitten hyväksi havaittua ja leffan pituuskin alle 80 minuuttia, ei ole mitään syytä jättää tätä väliin. Kuten mainittua, positiivisia kritiikkejä on netti pullollaan, mutta tässä näkemykset kahdelta tämän hetken luotettavimmista nuorista kriitikoista: Boris Nelepo ja Ignatiy Vishnevetsky.
Näytösajat: su 24.8. 14:00 @ Louhisali // la 30.8. 17:30 @ Sello 5
Lisää poimintoja postauksessa Espoo Ciné 2014: tärppejä, osa 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti