Tolstoi / Shklovski

Lisää elokuvatärppejä myöhemmin tällä viikolla, mutta tähän väliin elintärkeä lukuvinkki Tolstoin syntymäpäivän kunniaksi.

"Siivosin huonetta ja tulin kierrellessäni divaanille, enkä muistanut, olinko jo pyyhkinyt sen. En pystynyt, koska nämä liikkeet ovat totunnaisia ja tiedostamattomia, ja tunsin muistamisen mahdottomaksi. Toisin sanoen: jos olin pyyhkinyt ja unohtanut, eli toiminut tiedostamattani, yhtä hyvin mitään ei koskaan tapahtunutkaan. Mikäli joku tiedostava sivullinen olisi nähnyt tapahtuman, se olisi voinut palautua jonkun mieleen. Mutta jos kukaan ei nähnyt tai näki tiedostamatta, tai jos ihmisen koko monimutkainen elämä kuluu tiedostamatta, niin eihän sitä elämää tavallaan ollutkaan." (Leo Tolstoi, päiväkirja, 29. helmikuuta 1897, Nikolskoje.)

Näin haihtuu tyhjiin elämä. Automaatio syö(vyttää) asiat, vaatteet, huonekalut, vaimon ja sodan pelon. "Jos ihmisen koko monimutkainen elämä kuluu tiedostamatta, niin eihän sitä elämää tavallaan ollutkaan." Jotta elämäntunne palaisi ja jotta asiat jälleen koettaisiin, jotta kivi tehtäisiin kiviseksi, on olemassa se mitä kutsutaan taiteeksi. Taide pyrkii antamaan kokemuksen asiasta nähtynä, ei todettuna; taiteen keino on asioiden vieraannuttamisen ja vaikeutetun muodon keino, joka kasvattaa havaitsemisen vaikeutta ja kestoa, sillä taiteessa vastaanottoprosessi on itsetarkoituksellinen, ja sitä on jatkettava. Taidetta on kokemus asian tekemisestä - se mitä on tehty ei ole taiteessa oleellista.

Viktor Shlovski, "Taiteesta - keinona" (1917), suom. Timo Suni. Antologiassa VENÄLÄINEN FORMALISMI (toim. Pekka Pesonen ja Timo Suni), SKS 2001. Pakollista luettavaa.